Pienten yritysten nettisivut ovat mitä sattuu. Huonoimpien laatu vaihtelee säälittävästä sössimisestä silkkaan scheisseen.

Huonoilla sivustoilla on suttuiset kuvat, epämiellyttävä ulkoasu, liikaa sälää, epäselvät tekstit tai surkea hakukoneoptimointi. Usein kaikki nämä ominaisuudet on saatu ahdettua samaan pakettiin.

Kuka sitten myy yrittäjille huonoja sivuja?

Toiset yrittäjät.

Vaa’assa ei paljoa paina yhteisvastuu saati omanarvontunto, kun yrittäjä kusettaa toista. Nettisivuja kyhäävät pystyyn epämääräiset nyrkkipajat, joista jokainen vannoo tekevänsä laatua. Moraali on samaa tasoa kuin väärennösten kaupustelijalla ja yrityshakusivustojen puhelinmyyjillä.

Ostajalle on helppo myydä sontaa, koska hän ei tiedä, millainen on laadukas sivusto ja mitä sillä voisi saada aikaan. Se on sama kuin kampaaja myisi asiakkaalleen kotipermanenttipakkauksen parilla sadalla eurolla.

Alalle on saatava laatustandardit tai kokoava, laatua valvova kattojärjestö. Näin maallikkoasiakkaalla olisi edellytyksiä löytää itselleen pätevä digimediatoimisto.

Monella muulla alalla näin on jo tehty. Ammattimaisen kirjanpitäjän tunnistaa Taloushallintoliiton logosta, ja luotettavan kiinteistövälittäjän erottaa [A]-tunnuksesta.

Niin kauan kuin ala on villi ja vapaa, pienyrittäjät tuhlaavat rahojaan huijareihin.

Jos kattojärjestöä ei löydy, minäkin ryhdyn alalle. Osta heti! Teen sinulle nettisivut tonnilla, ja ylläpito maksaa satasen kuussa. Lapseni piirtää kuvat, mummoni kirjoittaa tekstit ja minä koodaan. Varmaa laatua.