Kävelinpä tänään turkulaiseen Joella-kauppaan (linkittäisin, mutta niillä ei ole verkkosivuja) vilkaisemaan josko sieltä löytyisi sopvia lahjoja. Liike on silleen sopivasti työmatkan varrella, ja yleensä sen talon käsityöt ovat sellaista sopivan pehmeitä ja ekologista, että niillä saa muutaman naispuoleisen ystävän ja vaimon sydämet sulamaan. Siinä sivussa sitten tarjosin myytäväksi myös äitini tekemiä joulutähtösiä, kun muori pyysi niitä levittämään. No, ei oikein kelvannut, olivat kuulemma liian “mummomaisia”. En tästä toki masentunut, koska mummoiässä tuo oma rakas äitee alkaa jo olla, ja hänen työnsä jälki on upeaa, mutta oman aikansa näköistä.

Sitten kysyin, että onko myyjällä/omistajalla sähköpostiosoitetta tai verkkosivustoa, josta löytäisin yhteystiedot. Vastaukseni oli tyly: “Ei ole. Me toimitaan ruohonjuuritasolla.” Järkytyin hetkellisesti niin paljon moisesta kommentista, että en edes muistanut kiittää poistuessani.

Voiko maailmassa olla oikeasti enää ihmisiä, joilla on tuollainen asenne verkkosivustoihin ja sähköpostiin? Ja ennen kaikkea, miten sellainen liike voi olla pystyssä? Vertauksena voisi ajatella, että liike pitäisi kävelykadun sijasta perustaa jonnekin kerrostalolähiön nimettömään asuntoon: se vasta olisikin ruohonjuuritasoista!