Printti ja verkko eroavat toisistaan monella tavalla ja molemmissa on puolensa. Printin hyvät puolet kannattaa jättää painotuotteiden iloksi, eikä yrittää siirtää niitä väkisin verkkoon.
Jokaista aukeamaa ei voi taittaa yksi kerrallaan
Jokaista verkkolehden artikkelia ei ole järkevää taittaa erikseen, koska se vaatii taittotyön lisäksi koodiin kajoamista. Siksi verkkolehden sisällöille suunnitellaan omat sivupohjansa, joihin jutut asettuvat. Sen lisäksi että sivupohjat ovat helpommin ylläpidettäviä, on niiden käyttökokemus verkossa johdonmukaisempi. Myös hakukoneiden huomioiminen on helpompaa ennalta määritellyssä formaatissa.
Leipäteksti yhteen palstaan
Tekstimassan jakaminen useaan palstaan toimii printissä, jossa mahtuu olemaan rinnakkain useita palstoja ja ne ovat kaikki kerrallaan näkyvissä. Palstalta toiseen siirtymiseen tarvitaan vain silmiä ja lukija pystyy hahmottamaan koko sisällön kerralla. Verkossa sen sijaan teksti ei mahdu kerrallaan näyttöön – ei ainakaan joka ikiseen näyttöön. Palstoja joutuu näin ollen selaamaan skrollaamalla alhaalta ylös, mikä tekee käyttökokemuksesta levottoman. Sitäpaitsi puolet lukee sisällön muutenkin mobiililaitteella, jolloin teksti on joka tapauksessa taitettu yhteen palstaan.
Sivun asettelu elää
Printtimaailmassa jutulle annetaan ohjeellinen pituus ja sitä noudatetaan toimittajien taholta hyvinkin orjallisesti. Lehti taitetaan aina aukeama tai sivu kerrallaan ja asettelua voi viilata loputtomasti. Verkossa ruutujen koot vaihtelevat eikä asioita voi taittaa pikselilleen tiettyyn kohtaan, vaan elementtien täytyy sopeutua ympäristöönsä riippumatta siitä, millainen laite lukijalla on kourassaan tai nenänsä edessä. Verkkotoimittaja saa elää vapaammin tekstin itsensä vaatiman pituuden mukaan, kun ei tarvitse huolehtia sivumääristä.
Otsikoilla ja kuvilla on erilainen rooli
Printtilehdessä otsikot ja kuvat keventävät leipätekstiä ja tuovat taittoon visuaalista mielenkiintoa ja rytmiä. Toki sitä ne tekevät verkossakin, mutta niillä on toisenkinlainen rooli: ne ovat hakukoneoptimoinnin rakennuspalikoita. Toisaalta koska verkkolehti toimii sivupohjien avulla, täytyy kuvitus miettiä jokaiseen sivupohjaan, jokaisella skenaariolla. Mitä jos kuvia ei ole? Entä, jos kuvia on paljon? Kuvitukseen tulee siis kiinnittää eri tavalla huomiota, kuin printissä.
Verkko ei ole koskaan valmis
Painettu tuote on luonteeltaan lopullinen, päivän lehteä on vaikea vetää takaisin korjauksia varten enää siinä kohtaa kun se on jo lukijan aamukahvipöydässä. Verkossa muutosten tekeminen onnistuu milloin tahansa ja niiden vaikutusta voidaan arvioida tehokkaasti analytiikan tai käyttäjätestauksen avulla. Lukijat myös olettavat, että sisältöä korjataan tai päivitetään, jos sille on tarvetta.
Päivittyvä, elävä ja kehittyvä verkkolehti on elinvoimainen media. Kuinka printtilehti sitten taipuu verkkolehdeksi? Lataa Valloittava verkkolehti -opas.
Ihan hyviä pointteja. Perinteiset sisältöjen tekijät jättävät verkkoon siirtyessään usein yhden tärkeän seikan vähemmälle huomiolle, nimittäin kohdentamisen. Printissä tilan määrä on rajallinen ja sitä kompensoidaan nostamalla painosmäärää. Tämä on johtanut siihen että printtiartikkelin pitää puhutella mahdollisimman suurta yleisöä. Käytännössä asia on printissä ratkaistu jättämällä pienet kohderyhmät huomiotta ja tekemällä tiivistettyä sisältöä joka sopii vähän kaikille (mutta ei puhuttele ketään, tästä ei kuitenkaan jää printissä kiinni). Myös kustannusrakenne on printissä erilainen. Taitto, jakelu ja painokustannukset ovat korkeita suhteessa sisältöjen tekemiseen. Verkossa sen sijaan on tilaa rajattomasti ja sisältöjä voi tehdä jokaiselle käyttjälle erikseen. Verkossa ei tarvita lukijatutkimuksia, analytiikka paljastaa kaiken. Kustannusrakenne on myös päinvastainen. Verkkojulkaisun alkuinvestointi on yhden keskikokoisen asiakaslehden tuotanto- ja jakelukustannusten luokkaa. alkuinvestoinnin jälkeen resurssit voidaan laittaa sisältöihin, ylläpitoon, kohdentamiseen, konversioon ja käyttäjäkokemuksen parantamiseen.
Kiitos kommentoinnista, Väinö! Hyviä näkemyksiä ja vertauksia juuri sieltä monen verkkolehden lähteiltä eli printtipuolelta.