Osallistuin viime perjantaina Talentumin järjestämään “Ime mun digii” -tapahtumaan panelistina. Tapahtuma oli osa Helsingin Taiteiden Yötä, ja osittain tästä syystäkin Talentumin tila oli melko täynnä. Tapahtuma kesti taukoineen jotain kolme tuntia, ja yleisö esitti suhteellisen kiperiä kysymyksiä, enimmäkseen digitaalisesta jalanjäljestä ja fyysisten kirjojen asemasta sähköisten lukulaitteiden paineessa. Hauskinta kannaltani tietenkin oli se, että yleisön joukossa istuskeli Petteri Järvinen ja Reidar “aivobic” Wasenius, joka oli jumppauttamassa aivojani TEDx:ssä.

Panelisteina oli lisäkseni myös muita Talentumin kirjailijoita: Petri I. Salonen, Riku Vassinen, Markku Vierula ja Petteri Heino. Moderoinnin hoiti MC Matti Copeland. Tapahtumalle oli oma hashtägikin (#imemundigii), mutta meno oli siellä puolella melko hiljaista. Tapahtumasta jäi itselleni kuitenkin todella positiivinen fiilis, koska yleisö osallistui koko paneelin ajan, ja epämiellyttäviä hiljaisia hetkiä ei tullut. Koko ajan riitti spontaania puhuttavaa.

Monikaan ei tätä tiedä, mutta olen esiintymiskammoinen. Luulen kyllä, että ketä hyvänsä jännittäisi esiintyä tuollaiselle 70 hengen joukolle, mutta mulla panikointi menee joskus vähän övereiden puolelle. Olen esiintynyt myös radiossa, televisiossa (livenä), ja puhunut isommillekin väkimassoille. Tähän sitten kun päälle lasketaan kaikki asiakaskohtaamiset ja palaverointi vaikeistakin asioista, niin luulisi oikeasti, että jännittäminen olisi jo jäänyt sikseen.

Hah.

Aina sitä pelkää, jännittää ja tutisee paniikissa esiintymistä edeltävinä iltoina. Pahimmissa tapauksissa on mennyt koko viikko stressaamiseen ja hermoiluun. Tämä on sinällään hupaisaa, koska ehdottomasti nolottavimman esiintymiseni olen jo tehnyt murkkuikäisenä televisiossa. Käy Luonnolle -ohjelman ympäristöräppi oli jotain sellaista, mitä ei toivo lastenlastensa näkevän (kiitos räpin ideasta kuuluu muuten Jarnolle).

Tällä kertaa päätin tehdä asialle jotain. Ja mitä tehdään silloin, kun oma osaaminen ei riitä? No, käännytään tietenkin esiintymisen ammattilaisen puoleen! Onneksi Katleenalla sattui olemaan sopivasti aikaa pieneen sparraustuokioon ennen esiintymistä.

En oikein tiedä mitä odotin Katleenalta, mutta sen tiedän, että tätä en ainakaan osannut odottaa:

Repesin ihan täysin. Ok, samat asiat olisi voinut pukea tylsään A4-formaattiinkin, mutta Katleena löi eteeni työkirjan. :D Siis oikeesti. Käsin tehty, 100% persoitu ja taatusti jää mieleen. En mene yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että työkirjaa täyttäessä tuli aika monta uutta oivallusta oman esiintymisen suhteen.

Kiitos Katleena. Nyt sitten pitäisi alkaa järjestämään lisää esiintymistilaisuuksia. Ei taito käyttämättömänä kasva.