Tällä viikolla tapahtui muutama miellyttävä asiakaskokemus. Suunnittelin eräälle sivustolle teemakuvitusta, ja asiakas tykästyi ehdotukseen niin kovin, että halusi laajentaa visuaalisen ehdotuksen myös printin puolelle. Mikäs siinä. Suunta on yleensä juuri päinvastainen.

Toinen asiakas hyväksyi ensimmäisen leiskaehdotuksen ilman muutoksia, ja oli tyytyväinen nappiosumaan. Se on niin harvinainen tapahtuma, että mietin hetken pitäisikö laittaa lotto vetämään. Olen urani aikana leiponut kasaan käsittämättömän monta sivustoa, joten ihan pienestä asiasta ei siis ole kysymys. Kyseessä ei ole myöskään märkäkorvainen asiakas, vaan kokenut alan tilaaja. Itsekin olin sitä mieltä, että leiska osui kerralla kohdilleen.

Vaikka mieli tekisi, en voi pistää täysosumaa pelkästään oman ammattitaidon piikkiin. Asiakas nimittäin on juuri sellainen, josta moni suunnittelija antaisi vaikka pikkurillinsä: briiffit asiallisia, sisältö hyvin määriteltyä ja asiakas tietää mitä tahtoo eikä pelkää kertoa mielipiteitään. Oman osansa kyseiseen onnistumiseen varmasti vaikutti sekin, että takana on monta yhteistä projektia ja molemminpuolinen luottamus on päässyt kehittymään.

Muistan joskus nuorempana miettineeni, miksi asiakkaille eivät leiskat kelpaa. Itselläni kun on tapana tehdä leiskat valmiiksi asti, ja niihin on panostettu paljon aikaa ja vaivaa. Loppujen lopuksi värejä pitää muuttaa (yleensä ns. “insinöörinsinisen” suuntaan), logoa suurentaa ja sisältöä karsia. Jos olisin taiteilija, olisin varmaan itkenyt verta enemmänkin. Eivät asiakkaat leiskoja kuitenkaan kiusallaan (yleensä) kommentoi, vaan muutostoiveisiin on yleensä hyvät syyt.

Leiskaus on verkkosivuston suunnitteluprosessissa sellainen vaihe, että siihen löytyy kaikilta yleensä mielipiteitä. Tämä ei tietenkään ole huono asia. Leiskauksen seurauksena asiakkaalle oikeasti kirkastuu se, mitä ollaan tekemässä. Aikaisemmin ollaan voitu puhua asioista hieman hämmentävillä termeillä, ja prosessiin on pakostakin sotkeutunut paljon abstraktioita ja teknistä detaljia, joista hyvin harva asiakas kylmiltään kaikkea tajuaa. Kun nenän eteen lyödään ensimmäinen leiska, palaset yleensä alkavat loksahdella kunnolla kohdilleen ja päästään nopeasti samalle aallonpituudelle.

Omissa tarjouksissani on oletuksena kaksi muutoskierrosta ensimmäisen ehdotuksen jälkeen, ja se on tähän mennessä riittänyt varsin hyvin. Kokemus on nimittäin opettanut, että jos kolmella ehdotuksella ei päästä maaliin, ei todennäköisesti vedetä samaan suuntaan muillakaan rintamilla. Tuolloin on vain parempi lähteä eri suuntiin ihan suosiolla ja kumartaa kohteliaasti mennessään. Näitä tapahtuu kuitenkin vielä harvemmin kuin täysosumia, ja hyvä niin.

Fiiliksiä kuvaa parhaiten eräs Mel Brooksin lausahdus: it’s good to be a king.

Leppoisaa viikonloppua lukijoille!