Koska olen se aucorilainen, jolla on pisin työmatka, menee mun aamut matkustamiseen, kun muut aamuvirkut käyvät lenkillä tai salilla. Mutta en valita, koska en edes urheilija-elämässäni joskus kauan sitten viihtynyt punttisalilla tai yleensäkään harjoituksissa aikaisin aamulla.

Siinä ne TPS-pipot päässä virnuilevat, isä ja poika.Moni tuttu on kysynyt, miten jaksan matkustaa joka päivä Tammisaaresta Turkuun. Työmatkaahan siitä kertyy puolitoista tuntia kotiovelta toimistolle. No, onneksi ei tarvitse ihan joka päivä matkustaa, koska Aucorilla tehdään etätöitä hyvin vapaasti. Sitä paitsi ja itse asiassa matkustaminen ensin autolla ja sitten tunnin verran junalla on aika rauhoittavaa. Saan viettää junassa rauhallista omaa aikaa ja rauhoittua työpäivän jälkeen, jotta illalla jaksaa taas lasten kanssa temmeltää.

Sitten siihen tavalliseen työpäivään

Jos on Turku-päivä, herätyskello soi klo 5:30. Aamupala on tehty valmiiksi edellisenä iltana ja myös lounas on pakattu valmiiksi mukaan otettavaksi. Nousen siis vaan ylös, teen nopeat aamutoimet ja sitten vaatteet niskaan ja junalle. Junassa syön aamupalan, jonka jälkeen saatan jopa nukahtaa hetkeksi.

Turkuun, tarkemmin Kupittaalle, saavun 7:30, jos juna on ajallaan. Ihan ainahan se ei kyllä ole. Asemalta on kuitenkin enää vain muutaman minuutin kävelymatka toimistolle. Toimistolla aloitan viemällä lounaan jääkaappiin, minkä jälkeen kahviautomaatin kautta työpisteelle. Sitten vaan läppäri käyntiin ja kirjautuminen projektinhallintajärjestelmään tarkistamaan päivän agendaa.

FiFo-viikolla puretaan työjonoa

Tällä viikolla olen ollut niin sanotussa FiFo-vuorossa, mitä tarkoittaa lyhyesti sitä, että hoidan ne työpyynnöt, mitkä ovat tulleet Aucor Service Deskin kautta meille. FiFo on lyhenne sanoista ”first in, first out”, eli sisään tulevat työt hoidetaan pois siinä järjestyksessä, missä ne ovat meille tulleet. FiFo-jonon kautta tulee tekoon kaikenlaista työtä, aina pienistä muutoksista asiakkaan sivustolle vähän isompiin, päivän tai parin kestäviin muutostöihin. Tehtäviin sisältyy paljon ongelmanratkaisua ja vianetsintää, mitkä ovat omanlaisiaan arkielämän pulmatehtäviä.

Kun keskitytään, niin sen näkee naamasta.
Kun keskitytään, niin sen näkee naamasta.

FiFo-vuoro on ollut minulle uutena työntekijänä hyvä tapa päästä nopeasti sisään Aucorin toimintaan ja tutustua asiakasprojekteihin aika laajastikin. Työtapakin miellyttää, koska on aika mukavaa poimia työtehtävät jonkun toisen laatimasta työlistasta ja saa itse keskittyä täysillä työntekoon. Siinä kun nappaa tehtävän toisensa jälkeen ja tekee valmiiksi, on päivän päätteeksi saanut paljon aikaan ja tunnit sujahtavat ohi ihan huomaamatta.

Sitten onkin aika lähteä kotiin

Juna kotiin lähtee asemalta klo 16:31, joten työkone menee yleensä kiinni noin vartti ennen sitä. Junassa en pääsääntöisesti tee töitä, vaan rauhoitun ja lepään, jotta jaksaisin sitten taas kotona olla perheen kanssa läsnä. Vasta kun lapset menevät nukkumaan, alkaa yleensä omat harrastukset, joten saatan lähteä kovin myöhäänkin illalla vielä lenkille. Pidemmät lenkit jätän viikonlopuille, mutta viikolla pitäisi kuitenkin saada vähintään yksi, mielellään kaksi lenkkiä aikaiseksi.

Joskus hiihdetään myös päiväsaikaan muksut mukana.
Joskus hiihdetään myös päiväsaikaan muksut mukana.

Ai että minkälaiset lenkit, mietitte siellä? No tähän aikaan vuodesta pääpaino on hiihdossa. Maaliskuussa osallistun kuudetta kertaa putkeen Ruotsissa hiihdettävään Vasaloppetiin, mikä on maailman suurin kunto- ja kilpahiihtotapahtuma. Kesällä istun sitten maantiepyörän päällä jonkun verran ja jos aikaa löytyy, yritän myös pitää golfpalloa viheriöllä.

Näin sujuvat Connyn tavalliset päivät. Lue myös muiden aucorlaisten My Dayt.