Ajattelin kirjoittaa tänään nasevasti monestakin asiasta, mutta päädyin lukemaan vanhoja kirjoituksiani siviiliblogin puolella. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika vain tuntuu hujahtavan ohi.*

Kirjoituksessani Miksei design voi olla kä(y)te(ttä)vää? (29.10.2002) käyn läpi jaarittelevasti web-typografian perusteita ja availen hieman käytettävyyden merkitystä suunnittelussa. Suurin osa listaamistani asioista pätee edelleen, mutta ehkä en ihan noin tarkkaan alkaisi enää rajaamaan netin suunnittelijakuntaa. ;)

Pari kuukautta myöhemmin, noin kuusi vuotta sitten, kirjasin ylös omat www-suunnitteluni 10 käskyä (28.1.2003). Huomaan, että olen näistäkin kirjoittamistani asioista edelleen pääosin samaa mieltä.

Suunnittelu ei ole lähtökohtaisesti taidetta. Suunnittelu on ideoiden muotoilua, kommunikointia objektin ja subjektin välillä. Suunnittelulla on aina lopputarkoitus, taiteella välttämättä ei. Taide voi olla mitä tahansa rapaa ja olla silti vielä hyvää taidetta, mutta suunnittelun kanssa ei pelleillä.

Hieman ihmettelen kyllä, että maailma ei ole muuttunut kovinkaan paljoa tuossa ajassa. Googlen merkitys on kasvanut, flash-kamppiksia pukataan maailmalle edelleen ja mobiilikäytöstä povataan aina seuraavaa isoa juttua. Typografiassa joudutaan vieläkin menemään siitä mistä aita on matalin (“joo, Arialia tähän”), IE on edelleen se suuri saatana ja mainostoimistot haluavat aina kaiken valmiiksi huomenna, mielellään eilen (keep em coming, rakastan haasteita!). Ei siis kauheasti uutta auringon alla.

On kuitenkin muutama juttu, josta jaksaa olla tyytyväinen.

1. Taulukkotaitot, tai paremminkin, niiden puute. Vaikka osaan edelleenkin rakentaa Dreamweaverilla taulukkotaitetun saitin vaikka silmät kiinni, en sitä tekisi. Näen edelleenkin painajaisia sellaisista tuhatsivuista verkkosivustokokonaisuuksista, johon asiakas tahtoi vaan “ihan pieniä muutoksia”. Nykyään samat asiat onnistuva css:llä käden kääntehessä, eikä sen takia tarvitse valvoa yötä myöten ctrl+c/ctrl+v sulkeisissa.

2. Flashin AS3. Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä, mutta palkitseva.

Mistä muutoksista sinä olet tyytyväinen?

*) Tähänkin on varsin hyvä selitys, minkä muistan joskus lukeneeni. Vaikka vuosi on aina vuoden mittainen, ihmisestä tuntuu vanhemmiten että se on lyhyempi aika. Samasta syystä lapsuusvuosien kesät tuntuvat niin pitkiltä (sikäli mikäli niistä jotain muistaa). Syy on yksinkertaisesti siinä, että ihminen vertaa jokaista elämäänsä vuotta merkittävyydeltään kaikkeen siihen, jota on jo kokenut. Yksi vuosi merkitsee aika paljon, jos on elänyt vain 10 vuotta. 1 vuosi merkitsee vähemmän, jos on elänyt 20 vuotta. 1 vuosi tuntuu menevän melkoisessa hujauksessa, kun ikää on 30 vuotta, ja niin edelleen.