Minusta piti tulla hammaslääkäri tai fysioterapeutti. Ei tullut. Nyt kerron, miten moni epäonnistuminen ja sattuma johdattivat minut onnellisesti web developeriksi ja töihin Aucoriin.

Vartuin pienessä varsinaissuomalaisessa kylässä, Perniössä. Vanhempani muuttivat sinne Salon Nokian tehtaan perässä Itä-Suomesta. Perniö on oma hiljainen traktorien ja mopoautojen kotisija.

Vapaa-aikani täyttyi pääosin videopeleistä Nintendosta Pleikkariin. 2000-luvun alussa perheeseen hankittiin tietokone, jonka käytöstä sain kinastella isoveljeni kanssa. En osannut käyttää konetta kovin hyvin enkä ollut kovin kiinnostunut sen toiminnasta.

Internet avasi täysin uuden maailman. Chattien kautta pystyi viestimään täysin tuntemattomien kanssa. Saatoin pelata verkossa ihmisten kanssa, jotka olivat toisella puolella maailmaa. Kaikki tieto oli saatavilla sekunneissa.

En ollut kiinnostunut koneen kasaamisesta tai teknologiasta. En osannut koodata. En haaveillut töistä IT-alalla.

Unelma-ammattia ei löydy

Olen aina ollut kiinnostunut monenlaisista asioista ja siksi koulukin sujui hyvin. Mitään selkeää päämäärää tai unelma-ammattia ei kuitenkaan ollut.

Soitin kitaraa ja tein musiikkia. Kävin pari vuotta kitaratunneilla. Ajatus muusikkona olosta kiehtoi, mutta inhosin harjoittelua. Jouduin toistamaan samaa kappaletta niin monta kertaa, että kun se viimein sujui, en enää sietänyt kuunnella sitä. Muusikkohaaveet haihtuivat pian mielestä.

En ollut yhtä sosiaalinen kuin isoveljeni, joka harrasti jalkapalloa. Joukkueharrastusten sijaan kävin yksin juoksulenkeillä. Juoksin kylmässä, märässä ja pimeässä. Jaksoin juosta 10 kilometriä helposti, mutta siitä pidemmät lenkit olivat jo tylsiä. Kiinnostus hiipui ja siirryin pian kuntosalille.

Piti tehdä päätös

Lukio lähestyi loppuaan ja piti päättää jatko-opiskelupaikka. Olin jo silloin yhdessä nykyisen vaimoni kanssa ja ainakaan Perniöön ei jäätäisi. Koska mitään unelma-ammattia ei ollut, piti listata haluttuja ominaisuuksia. Tietysti raha, hyvä työllisyys ja mukavat työajat kiinnostivat.

Lääkärin ammatti kiinnosti hyvän koulumenestyksen vuoksi. Perniöstä käsin maailma ei tarjonnut kovin laajasti mahdollisuuksia, joten turvallinen ammatti houkutti. Mikä olisi turvallisempi valinta kuin lääkäri?

Valintaoppaita tutkimalla hammaslääketieteeseen pääsisi helpommin. Minusta tulisi siis hammaslääkäri. Koska täytyy hakea useampaan paikkaan, hain siinä samalla suuhygienistiksi. Viimeisenä vaihtoehtona hain Turun ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyyn, koska valintaoppaassa se näytti menevältä.

Pääsykokeet penkin alle

Kun luin lääketieteellisen valintakoekirjaa tajusin, että kemia ei oikeastaan kiinnosta minua yhtään. Lääketieteessä kaikki on kemiaa. Lukeminen lääkikseen jäi siis aika vähälle ja mieli oli ehtinyt muuttua jo ennen pääsykoetta. En siis päässyt lääkikseen.

Suuhygienistien pääsykoe meni mielestäni ihan hyvin, mutta pisteet jäivät vajaiksi. Syksyn sijainniksi paljastui Turku ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Suunta IT-alalle ei kuitenkaan ollut varma, vaan minulla oli jo uusi ajatus.

Mä tulin vain käymään täällä

Aloitin syksyllä 2011 opiskelun Turussa. En jaksanut hirveästi tutustua opiskeluryhmääni, koska puolen vuoden päästä menisin armeijaan ja sieltä käsin hakisin uuteen opiskelupaikkaan.

Varusmiespalvelus alkoi hyytävän kylmänä talvena 2012 Upiniemen merivoimissa. Suuntasin lääkintämieheksi, sillä ajattelin tästä olevan hyötyä tulevaisuudessa. Hyöty oli enemmän teoreettista, sillä lääkintämiehen päivät kuluivat pääosin terveysaseman radiota kuunnellen. Hain armeija-aikana opiskelemaan fysioterapiaa, mutta pisteet jäivät vajaiksi.

Armeijan jälkeen olin kolme kuukautta tyhjän päällä. Opiskelu jatkuisi vasta seuraavan vuoden alussa eikä opintotukea tippuisi ennen sitä. Töitäkään ei löytynyt näin lyhyelle ajalle. Elin silloin vähäisillä säästöilläni, treenasin ja valmistauduin seuraaviin fysioterapian ja liikuntalääketieteen pääsykokeisiin.

Tuhlaajapojan paluu

Suurista puheistani huolimatta en ollut päässyt muualle. Olin takaisin tietojenkäsittelyssä. Jatkoin opiskelua vieraassa ryhmässä, josta en tuntenut ketään. Toisaalta aloitusryhmänikin jäi melko vieraaksi, koska luulin lähteväni pian pois.

Kankean alun jälkeen opiskelu muuttui yllättäen kiinnostavaksi. Ohjelmointi ja verkkosivuihin liittyvät asiat alkoivat kiehtoa. Olin tehnyt kauan sitten joitain verkkosivuja esimerkiksi verkkopeliklaanillemme ja omaksi iloksi. Opiskelu herätti nämä muistot uudestaan kun ”kotisivuohjelmointi” alkoi.

Heti kun kotisivuohjelmoinnin kurssi oli ohi, koulun sähköpostiini putosi viesti. Sähköpostiin tuli jatkuvasti viestejä, joissa opiskelijoita haettiin projekteihin. Fysioterapeuttiyrittäjä kaipasi verkkosivuja ja olisi valmis maksamaan rahaa niistä. Laitoin viestiä ja sain projektin.

En muuten koskaan mennyt niihin fysioterapian tai liikuntalääketieteen pääsykokeisiin.

Toiminimi Teemu Suoranta

Todenmukainen kuva yrittäjänä olemisesta.

En tietenkään osannut tarpeeksi alussa. En tuntenut mitään julkaisujärjestelmää, joten rakensin verkkosivut ilman järjestelmiä. Ensimmäinen asiakkaani sitten kysäisi lopuksi miten hän pääsee itse päivittämään sisältöä. Silloin aloin ymmärtää julkaisujärjestelmän tärkeyttä.

Kompuroin ensin hetken Drupalin kanssa kunnes totesin, että jos minä en ymmärrä sitä, olisi se yhtä hämärä asiakkailleni. WordPressin hallinnan opin hyvin nopeasti. Siirsin fysioterapeutin sivut WordPressille ja hän pääsi hallitsemaan sisältöä itse.

Koulun kautta tuli lisää asiakkaita ja nämä asiakkaat toivat tuttaviaan asiakkaiksi. Toimin vuoden kevytyrittäjänä laskutuspalvelun kautta, minkä jälkeen perustin toiminimen. Asiakkaita riitti ihan hyvin vaikka en markkinoinut itseäni juuri mitenkään. Sain helposti tuplattua opintotuen joka kuukausi.

Tein varmasti kaikki mahdolliset virheet sanallisista sopimuksista omasta epävarmuudesta kumpuaviin pieniin hintoihin. En pitänyt selkeää kirjaa käyttämistäni tunneista. Laskutin koko summan vasta projektin lopuksi. Tein hyvää työtä, mutta en osannut organisoida työtäni.

Kun löysin Aucorin

Olin toiminut jo pari vuotta freelancerina kun opiskelusta oli jäljellä harjoittelujakso ja opinnäytetyö. Ensin ajattelin hoitaa harjoittelun kehittämällä omaa yritystäni, mutta kaikki ylimääräinen työ kirjanpidosta myyntiin alkoi käydä raskaaksi. En oppisi freelancerina harjoittelussa mitään uutta.

Aloin tutkimaan alan yrityksiä. Halusin löytää parhaan WordPress-toimiston, sillä olin jo rakastunut WordPressiin. Aucor löytyi Googlen hakutuloksissa ja työnäytteet näyttivät kaikki hyviltä. Vakuutuin viimeistään Aucorin asenteesta blogista, jossa paljastettiin kaikki firman liikesalaisuudet tai toimarille huikataan ”Jos haluat p*skaa, tee ite”.

Laitoin sähköpostia Janne Jääskeläiselle ja hän kutsui käymään toimistolla. Minulle pidettiin työhaastattelu ja toivotettiin tervetulleeksi. Janne tarjosi vielä hieman palkkaa harjoittelujaksolle – ähäkutti Janne, olisin tullut ilmaiseksi. Tammikuussa 2015 minusta tuli aucorilainen.

Harjoittelijana en keitellyt kahvia. Pääsin heti toisena päivänä rakentamaan eräälle Suomen suurimmalle ammattiliitolle blogia. Opin viiden kuukauden harjoittelujaksolla enemmän kuin parin vuoden freelancer-taipaleella tai koulutusohjelmassa. Aucor oli täydellinen valinta. Harjoittelun jälkeen jatkoin Aucorilla työntekijänä.

Kirjoitushetkellä yhteistä taivalta Aucorin kanssa on jo noin kolme vuotta. Olen saanut muovattua omaa työtäni hyvin itselleni sopivaksi. Tykkään olla äänessä palavereissa, esiintyä ja kirjoittaa. Olen tehnyt ohjelmoijan roolista sopivan luonteelleni, joka ei vieläkään innostu uusimmasta älypuhelimesta tai tietokoneen komponenteista.

Kaiken poukkoilun jälkeen on todella onni, että löysin Aucorin.

Oletko sinäkin harhaillut jo tarpeeksi? Aucor etsii lisää osaavia tekijöitä tositarkoituksella.