En voi kehuskella seuranneeni Aucoria sen perustamisesta alkaen ja aina halunneeni töihin tänne. Sen sijaan voitin työelämän lotossa ja tämä on tarina siitä.

Keväällä 2016 mainitsin ystävälleni, että määräaikainen työsuhteeni oli päättymässä ja alkaisin lähiaikoina etsimään uutta työpaikkaa. Ystäväni innostui tulevasta työnhausta ja kertoi kuuluvansa Ompeluseuraan, Facebookissa toimivaan naisten työelämäverkostoon. Nykyään Ompeluseura on jo tunnettu Facebook-ryhmä, mutta silloin se oli vielä salainen, suljettu ryhmä ja ystäväni kutsui minut sinne.

Tähtiin kirjoitettua

Myöhemmin samana keväänä ajattelin eräänä iltana nopeasti vilkaisevani uutta ryhmää saadakseni inspiraatiota pian alkavaan uuden työpaikan etsintään. Heti ensimmäinen ilmoitus oli jonkun jakama linkki: Aucor etsii projektipäällikköä. Ilmoitusta ja Aucoria tarkemmin tutkittuani ajattelin haltioituneena, että tämä on aivan minun paikkani!

Ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin hakemuksen ja päivitin CV:n kirjaimellisesti siltä istumalta. Jannen hauska kirjoitustyyli puhutteli minua, ja sen innoittamana irrottelin (vähän) itsekin omassa hakemuksessani.

Seuraavana päivänä Janne soitti ja pyysi haastatteluun, ja lopputulos onkin tiedossa. Prosessi oli edennyt alusta loppuun niin nopeasti ja luonnollisesti, että tuntui kuin se olisi kirjoitettu tähtiin. Enhän ollut edes hakenut minnekään muualle. Pääsin kerrasta sinne minne halusin, ja kaikki tapahtui ennen kuin olin oikeastaan edes aloittanut uuden työn etsimisen.

Puoli vuotta myöhemmin

Joulukuussa 2016 juhlimme kummityttöni syntymäpäiviä ja kävimme juhlissa porukalla keskustelua somen käytöstä ja some-etiketin hallinnasta. Halusin tuoda keskusteluun positiivisen kokemukseni.

Kerroin, että olen löytänyt nykyisen työpaikkani Facebookin välityksellä, vaikken ollut aiemmin ajatellut Facebookia työnhakukanavana. Kerroin naisverkostosta, sattumasta ja miten onnekas olin ollut löytäessäni Aucorin.

Eräs nuori helsinkiläinen mies tarttui tarinaani heti ja kertoi, että hän työskentelee start-upissa, joka on juuri saanut ison rahoituksen ja etsii uusia työntekijöitä. Hän kysyi, voisinko julkaista heidän ilmoituksensa naisverkoston sivuilla. Suostuin välittömästi.

Hyvä kiertoon

Linkitin ilmoituksen Ompeluseuraan ja kerroin oman tarinani. Toivoin, että jollekin kävisi yhtä hyvin ja hän löytäisi unelmiensa työpaikan ilmoituksen kautta. Juttu sai tykkäysvyöryn ja kommentteja, joissa verkoston jäsenet kiittivät vinkistä.

Meni joitakin viikkoja, kun eräs nainen lähetti isot kiitokset siitä, että olin jakanut ilmoituksen. Hän oli nähnyt päivitykseni ja siihen liittyvän ilmoituksen ollessaan pitkällä ulkomaanmatkalla. Koko rekryprosessi oli käyty verkon välityksellä ja uusi ihana työ oli juuri alkanut. Se oli mahtava hetki.

Kuukautta myöhemmin sain samppanjapullon ja viestin helsinkiläiseltä start-up-mieheltä: Kiitos rekryavusta, tämä oli hyvä löytö! Vaikken tehnyt muuta kuin jakanut linkin ryhmässä, olin edesauttanut ihmisten keskinäistä kohtaamista ja uusien hyvien asioiden syntymistä. Se tuntuu pieneltä vastapalvelukselta, kun miettii, kuinka onnellinen sattuma Aucorin löytyminen elämässäni oli.

Nyt sinäkin voit auttaa jotakuta voittamaan lotossa. Jaa työpaikkailmoituksemme. Etsimme tositarkoituksella.