Alalla on työvoimapula, sanoivat. Palkkaisimme heti tekijöitä, jos heitä olisi, sanoivat. Eikö heitä sitten ole? Vai onko niin, että löytyy paljonkin tekijöitä, jotka eivät syystä tai toisesta hae digitoimistoihin, vaikka vapaita paikkoja olisi? Tässä syy, miksi minä olin “piilossa” niin monta vuotta.

My story

Vuonna 1999 rekisteröin ensimmäisen verkkotunnuksen itselleni, ja siitä alkoi taival verkkosivujen ihmeellisessä maailmassa. Koulusta valmistumisen jälkeen vuonna 2001, aloin tehdä täysipäiväisesti töitä web designerinä. Työnkuvana oli sekä layoutia että HTML:a firman omaa CMS:ia käyttäen.

Vuonna 2004 siirryin yrittäjäksi. Asiakassivustojen myötä olin päässyt hieman tutustumaan Joomlaan, ja todennut sen olevan sekä asiakkaiden että omasta mielestäni vaikeakäyttöinen. Tämän seurauksena, ja koska aikaisemmassa työpaikassakin oli ollut käytössä oma CMS, aloin kehittää sellaista itselleni.

Käytännössä kehitys meni niin, että sitä mukaa mitä asiakkaat tilasivat, tein CMS:n lisää ominaisuuksia. Ajan mittaan CMS:ssä oli sivujen ja artikkeleiden lisäksi muun muassa kuvagalleriaa, tuotekuvastoa, vieraskirjaa, uutiskirjettä, monikielisyystukea ja kaikenlaista muuta.

Tie kohti WordPressin valmisteemoja

Jatkoin oman CMS:n parissa kunnes ensimmäinen WordPress -sivusto tuli vastaan 2011. Totesin aika nopeasti, että WordPress on selkeä ja helppokäyttöinen, niinpä päätin siirtyä siihen kokonaan. Aloitin kehittää omaa teemaa, jotta oppisin, miten WordPress toimii. Olin tykännyt siitä, että omalla CMS:llä pystyin tekemään asiakkaalle räätälöityjä ratkaisuja, joten WordPressillä piti pystyä tekemään samaa.

WordPress-sivustoja pystyy tekemään monella tavalla, kuten Tommi kirjoitti jo aikaisemmin. Kun tein pääosin sivuja pienellä paikkakunnalla ja pienille yrityksille, kustannukset eivät saaneet nousta pilviin. Tein sitten periaatteessa “liian hyviä sivuja” liian halvalla. Tämä oli kuitenkin hyvä tapa oppia ja ajattelin, että en pistä kuitenkaan mitään muuta likoon kuin oma vapaa-aikani, niinpä tämä oli kannattava yhtälö.

Jossain vaiheessa yritin keksiä tapoja tehdä asiat kustannustehokkaammin, ja “hairahduin” valmisteemojen maailmaan. Valmisteemat helpottivat montaa asiaa, kuten sitä, että asiakas näki jo valmiit demosivut ja pystyi valitsemaan niistä mieluisan. Sivujen valmistumisaikataulu lyheni myös, kun ei useimmiten tarvinnut muuta, kuin asentaa teema, tehdä tyylimuutoksia, kuvankäsittelyä ja sisällön viemistä.

Takaisin toiseen leiriin

Valmisteemojen ongelmat alkoivat tulla vastaan aika nopeasti. Usein asiakkaat halusivat jotain ominaisuutta, mitä ei valmisteemasta löytynyt. Parin vuoden päästä sivujen valmistumisesta, kun oli ehtinyt tulla jo monta uutta WP-versioita, valmisteemaa ei enää yllättäen oltu jatkokehitettykään, joten alkoi tulla yhteensopivuusongelmia.

Tästä johtuen aloin etsiä uusia ratkaisuja. Lopputulos oli teema, joka ei ollut valmisteema, vaan kasa ominaisuuksia, joita pystyi käyttämään joko sisäänrakennetun page builderin kautta, tai sitten ihan koodaamalla. Tällä teemalla pystyin siis tekemään perussivustoja kustannustehokkaasti ja helposti melkein pelkästään klikkailemalla. Mutta jos asiakkaalla oli erityistoiveita, pystyin myös koodailemaan ihan mitä vaan ja käytin vain teeman frameworkia ilman page builderia.

Olen siis kuulunut Tommin mainitsemiin molempiin leireihin ja hyppinyt edestakaisin leiristä toiseen.

aucor_conny_my_story
Hilpeä leirihyppelijä WordCamp-leirityksessä

Halusin oppia tekemään asiat oikein

Koko tämän ajan oli kuitenkin sellainen fiilis, että en ehdi opettelemaan kaikkia asioita tarpeeksi hyvin. Eikä oikein ollut aikaa seurata alan kehitystäkään. En tiennyt, mitkä olivat alan standardit, mitä ovat best practice:t erilaisissa ratkaisuissa.

Valmisteemamaailmasta olin oppinut sen, että valmisteemojen valmistajat tekivät teemoja kovin eri tavalla. Niistäkään ei siis oikein saanut selvää, miten asiat pitäisi tehdä. Heräsi tarve päästä tekemään näitä hommia “oikeasti”. Työt yksinyrittäjänä eivät enää kiinnostaneet.

Sattumien kautta tutustuin sitten Aucoriin muun muassa lukemalla yrityksen blogi-kirjoituksia. Yksi niistä oli aika rohkaiseva: kuinka pitkä on loikka koulun penkiltä Aucoriin. Ajattelin, että jos koulusta voi päästä suoraan työharjoittelun kautta töihin Suomen kovimpaan digitoimistoon, niin kai minäkin. Aloitin lataamalla Aucor Starterin.

Hain vähän aikaa rohkeutta ja sitten päätin hakea Aucoriin töihin avoimella hakemuksella.

Täällä ollaan

Oltuani täällä nyt reilut seitsemän kuukautta, olen saanut huomata, että osasin aika hyvin kuitenkin kaikki asiat. Monet aikaisemmin käyttämäni työskentelytavat on käytössä täälläkin. On myös tietysti asioita, jotka ovat kovin vieraita vielä minulle, mutta koko ajan oppii uutta. Olen tämän ajan täällä ollessani oppinut paljon enemmän kuin mitä aikaisemmin opin muutamassa vuodessa yksin.

Digitoimistolla jokaisen ei tarvitse osata kaikkea. Senioreillakin on varmasti suosikkialueensa, missä ovat hyviä, ja muita alueita, missä eivät osaa kaikkea ihan 100 %. Digitoimiston projektit tehdään aina tiimissä ja tiimiin valitaan sopivat työntekijät niin, että tarvittava osaaminen projektia varten löytyy.

Vaikka jääkiekon maailmanmestaruus 2019 onkin jo loppuun kaluttu aihe, en voi olla nostamatta sitä esiin. Hyvä esimerkki tiimityöskentelyn tärkeydestä löytyy nimittäin tuoreesta maailmanmerstaruusjoukkueesta.

Porukka, jonka pelaajatkaan tuskin ennen turnausta uskoivat mahdollisuuksiinsa voittaa, meni ja yllätti kaikki voittamalla maailmanmestaruuden. Näin toimii hyvin roolitettu ja valmennettu joukkue! Digitoimistollakin voimme yhdessä tehdä todella kovia toteutuksia, yksin sooloillessa ei tule läheskään niin hyvää.

Toivottavasti tarinani houkuttelee esiin muutaman muunkin osaajan. Olet parempi kuin luulet, ja jos on oikea asenne, voi koko ajan oppia uutta. Jopa näin vanhemmalla iällä. 😉

Tuu pois piilosta! Hae meille töihin.