Edellinen vuosi 2010 on ollut monella tapaa käännekohta Aucorin lyhyessä historiassa. 2009 meno oli tarkoituksellisesti aika hiljaista, ja loppuvuonna 2009 toimistollamme istuskeli minun lisäkseni vain Koskisen Anssi. No, Verkkopalvelun ostajan oppaan ilmestymisen kynnyksellä lumipallo läksi pyörimään ihan kunnolla, ja mukaan kimppaan tuli ensin Tuppuraisen Antti, sitten Reunasen Sami ja lopuksi vielä Frondeliuksen Miskakin. Edellisten lisäksi Aucor tarjoaa hommia usealle alihankkijalle, ja parhaina päivinä toimistolla istuskelee 7 ihmistä samaan aikaan. Melkoinen kasvu yhden vuoden aikana.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että en ole ehtinyt kirjoittamaan viimeisen vuoden aikana blogiin läheskään niin paljoa kuin olisi pitänyt (onneksi muut ovat kompensoineet tätä hävyttömyyttä, ja loppuvuotta kohden ainakin juttujen määrä nousi ihan mukavasti). Osittain tämä johtuu saamattomuudesta ja laiskuudesta, osittain juuri tuosta kasvamisesta: ei ole yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa ja pohdiskella, kun samaan aikaa täytyy pitää useita palloja ilmassa. Asiakkuudet, leiskaus, raha-asiat, markkinointi, kumppanuussuhteet ja muut vastaavat ovat hornaisseet tehokkaasti leijonaosan omasta ajankäytöstäni. Katselin tuossa merkattuja tunteja vuoden ajalta, ja vain 21% omasta ajankäytöstä on ollut suoraan asiakkailta laskutettavaa työtä. Aika heikosti, siis. Kaikki muu aika on sitten “jotain muuta” firman pyörittämiseen liittyvää, jota ei ole voinut jättää tekemättä.

Jotenkin sitä oletti, että voisi keskittyä asiakastöihin samalla innolla ja rakkaudella kuin aivan alussakin (mies, koira ja mäkki, you know), ja hoidella sitten kaikki firman pyörittämiseen liittyvät asiat vasemmalla kädellä. Hah. Tietenkään asiat eivät aina mene siten kuin niiden olettaa menevän.

Mitä sitten olen (henkilökohtaisesti) firman pyörittämisestä viimeisen vuoden aikana oppinut?

1. Seuraa kassan virtaa. Kassavirta on aloittelevan yrityksen prioriteetti numero 1. Toki kannattavuutta, tulosta ja muita mittareita tulee seurata, mutta jos kassavirta tukkeutuu, ei hyvä heilu. Kun päivittäiset ja viikottaiset mittarit ovat selvillä, tulee nukuttua yönsä huomattavasti sikeämmin.

2. Pidä kiinni periaatteistasi. On jännä huomata, miten firman kasvaessa kaikennäköisten onnenonkijoiden ja käärmeöljykauppiaiden määrä ympärillä lisääntyy. Välillä tuntuu, että suurin osa viikon puheluista on vain kohteliaasti (ja vähemmän kohteliaasti) kieltäytymisiä erilaisista ehdotuksista. Aika usein myös löytää itsensä tilanteesta, jossa joutuu sanomaan aika tiukastikin eitä, vaikka tietää että siitä tulee vain itkua ja hampaiden kiristelyä. Omista periaatteistaan kannattaa pitää kiinni, kävi miten kävi. Jos lipsuu, sitä katuu myöhemmin.

3. Johtaminen ei ole pomottamista. Kun yksi joukosta alkaa leikkiä isoa apinaa, tapahtuu mielenkiintoisia asioita: joutuu katsomaan muiden tekemisten perään ja joskus jopa herisyttämään sormeakin. Pääosin se on kuitenkin omasta asenteesta kiinni, miten yritystään haluaa johtaa. Eräs kollega kommentoi toimarin roolia varsin hyvin: mahdollistaja. Se kuvaa mielestäni todella hyvin sitä, mitä itse firmassa tällä hetkellä teen. Toki joudun välillä heristämään sormeakin, mutta enimmäkseen keskityn vain antamaan muille mahdollisuuden tehdä koleita asioita. Huolehdin siitä, että on asiakkaita, työkalut ovat kunnossa, ongelmatilanteet hoidetaan, palkat maksetaan ajallaan ja niin edelleen. Toki minulla on veto-oikeus melkein kaikessa, mutta ei se silti tarkoita natsimaista mikromanagerointia. Näitä on nähty, enkä sellaiseksi halua.

4. Delegoi. Jos läheisyydessäsi on itseäsi fiksumpia (mielellään: itseään huonompien työntekijöiden palkkaaminen on ainakin minun mielestäni pirun tyhmää) ihmisiä, anna työtä eteenpäin. Se ei tietenkään vapauta delegoijaa vastuusta. Jos on yhtään kuin minä (ja tiedän että moni pienen yrityksen vetäjä on), ei tahtoisi antaa mitään tärkeää asiaa kenenkään muun hoidettavaksi. Herttimaleijaa, jokuhan voisi tehdä asiat aivan eri tavalla! No, jos ei opi delegoimaan, päätyy kuluttamaan itsensä aika nopeasti puhki.

5. Huolehdi itsestäsi. Kuulostaa ihan shampoomainokselta, mutta aivan sama. Jos firman iso pää väsyy, muukin kroppa alkaa oireilemaan nopeasti. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia nimenomaan omasta hyvinvoinnistaan, vaikka se voikin tuntua itsekkäältä. Minulla on tapana painaa työtä silloin kun sitä on, ja jos firmalla menee hyvin, työt eivät tietenkään tekemällä lopu. Tuolloin on tärkeää huolehtia ihan itse siitä, että nauttii vapaa-ajastaan, kunnostaan ja terveydestään. Kiitos työperäisen (positiivisen) stressin, oma painoni on taas päässyt nousemaan, ja sitä sitten saakin nyt tiputella normaali-ihmisten tasolle kesään mennessä. Muita perusyrittäjän oireita ovat muun muassa liikkumattomuus, lääkäriaikojen skippailu ja epäterveellinen ruokailu. Kaikkiin näihin voi (ja pitää) vaikuttaa. Olen sopinut mm. hammaslääkärin kanssa, että he lähettävät kerran vuodessa sinnikkään kutsun hammastarkastukseen. Milloin sinä muuten kävit viimeksi lekurissa?

6. Etsi hyvät kumppanit. Perusyrittäjä yrittää tehdä kaiken itse. Se on pääsääntöisesti fiksua aivan firman alkumetreillä, kun kassassa ei ole pennin jeniä. Tilanne muuttuu heti, kun firma kasvaa maagisen rajan yli. Jossain kohtaa on vain fiksua tajuta, että oma aika olisi parempi käyttää mieluummin laskutettavien töiden tekemiseen kuin esimerkiksi kirjanpidon kanssa pähkäilyyn. Itse otin kirjanpitäjän mukaan hetimelkopian, sillä tiesin jo kokemuksesta että vahvasti epämukavuusalueella mennään. Oman kirjanpitäjäni löysin erikoisesti hissikeskustelun perusteella: joku satunnainen asiakas kehui toiselle asiakkaalle hississä kyseisen yrityksen maasta taivaisiin, ja siitä se sitten lähti.

Paljon muutakin on tietenkin tullut opittua, mutta tuossa oli mielestäni tärkeimmät. Näillä eväillä sitten vuoden 2011 tyrskyihin lähdetään seilaamaan. Täytyy sanoa, että hiukkasen jännittää vatsan pohjassa. :)