Markkinointiviestintätoimisto Dialogin yritysblogi Inspis (ent. Hiiriraivo) listaa hiirihurmaa aiheuttaneita asioita. Uuden työn ja työympäristön myötä tässä on itsekin kokenut yhtä sun toista hurmaavaa (!) – ja kaikki jutut eivät edes liity tietokoneisiin!

  • Työtuolin ohjevihkonen. Tuoli rullattiin sisään omilla pyörillään ilman pakkauksen häivää ja siinä hetken ihmeteltyäni kaikkia vipuja ja nuppeja alkoi tuntua, että pieni ohjeistus säätöjen saloihin ei olisi pahasta. Juuri ennen selaimeen tarttumista havaitsin istuimen alla sinisen nupin. Käänsin nuppia ja se jäi käteen, mutta ilmeisesti tarkoituksella sillä nupin sisältä löytyi manuaali tuolin saloihin (ks. kuva).
  • Työmatka. Tätä minulla ei ole oikeastaan ollut viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Jossain vaiheessa kyllä huomasi, että kilometri on liian lyhyt matka duunijuttujen nollaamiseen, eikä tässä vieläkään tunteja junassa tai ratissa vietetä, mutta näköjään jo vartin pyöräily tai puolisen tuntia julkisia tuottaa päivään uuden vyöhykkeen. Tuolla siirtymävyöhykkeellä ehtii auringon paistellessa funtsia keskenjääneet hommat sopivaan jamaan tai kovemmalla kelillä keskittyä pelkkään raakaan etenemiseen kohti pistettä A tai B.
  • Dustin Curtis. Nuori suunnittelija (s. 1987), joka tekee jokaiseen blogijuttuunsa sitä tukevan JA näyttävän ulkoasun. Herran omin sanoin formaatti on blogazine. Näin hieno jälki aiheuttaa paitsi hiirihurmaa, myös tervettä kateutta ja vimmaa tehdä itsekin parempaa jälkeä. Aikoinaan päädyin tämän hienouden äärelle Twitter-linkitysanalyysin kautta.
  • Neljänteen intoiluun saa rakennettua aasinsillan niin työmatkapyöräilystä kuin Dustin Curtisin visuhifistelystäkin: paperilla ja verkossa ilmestyvä GOOD kyykyttää mahtavilla infografiikoillaan. Uusin, työmatkapyöräilyä kuvaava tuotos ei aivan räjäytä tajuntaa, mutta arkistoista löytyy hienoja paloja kuten Pohjois-Amerikan urheiluliigojen maskottipuu.

Sellaista hurmaa, vähänkö epäilyttävää… No eipä huolta, loppukevennykseksi vähän raivoa hiirellä ja ilman. Onhan tässä sentään käsissä älypuhelin, josta ei saa kameran ääntä pois (salakuvauksen esto!), laajakaista joka ei laajene vaikka maksaisi, mutta aina voi kokeilla toisella modeemilla ja tietysti pro-läppäri, joka unohti miten DVD poltetaan – lasinalusia tulee kyllä. Siispä kiitos Nokia, kiitos Sonera ja kiitos Apple.