Vuosi on edennyt viimeisen kvartaalinsa loppusuoralle. Kertaamme nyt kuvien kera miten ihmeessä julkaisimme yli 40 uutta blogikirjoitusta tänä vuonna. Luvassa jälleen salaisuuksia kulisseista ja kurkistus ammattibloggaajien arkeen.

46 julkaistua kirjoitusta ja ne laskutettavatkin työtkin on hoidettu. Miten tämä on mahdollista? Kiristimme tahtia, mutta vahvistimme myös tukea aiheiden kehittelyyn ja jalostamiseen. Karkea jakolasku 46/12 tekee yhdelle kirjoittajalle alle yhden kirjoituksen per kvartaali. Ei tunnukaan enää kovin mahdottomalta hommalta, vai kuinka? Mausteeksi vielä muutama vieraskynä ja aina kiintiönsä ylittävä tehobloggaaja Teemu niin yhtälö on jo suorastaan helppo.

Teemu ja post-it laput
Aucor-bloggaajien vuoden 2017 kirkas listakärki Teemu kypsyttelemässä luultavasti viittä uutta kirjoitussarjaa ja paria single-julkaisua siinä sivussa.

Tavoitimme mestarin itsensä työn ääreltä ja välilehtiviidakon keskeltä irtosi napakka lausunto kovasta tuloskunnosta:

”Pyrin julkaisemaan uuden blogikirjoituksen joka kuukausi. Näin kirjoittaminen pysyy helppona, koska se on osa arkea. Tuottavuusloikan hengessä kirjoituksiani ilmestyi tänä vuonna jopa 15.”

Kuten sanottua, kiintiönsä ylittävä tai sitten kiky-vuodessa on 15 kuukautta. Juha Sipilä on muuten saanut tänä vuonna aikaiseksi 18 blogikirjoitusta, kun kierrätetyt puheet ja kolumnit jätetään huomioimatta. Teemu kuitenkin voittaa kisan merkittävästi luettavammalla sisällöllä ja sillä vivahde-erolla, että yksikään kirjoitus ei ala huomautuksella ”(muutosvarauksin)”.

Aucorin blogin eli Aucoraattorin ikitilastoista poimittuna aiempien vuosien kirjoituslukemia:
2013: 25 kirjoitusta
2014: 17 kirjoitusta
2015: 19 kirjoitusta
2016: 23 kirjoitusta
2017: 46 kirjoitusta!

Yhteensä blogissa julkaistuja juttuja on jo 266, joten tällä kiihtyvällä tahdilla ensi vuonna ylitetään 300 kirjoituksen virtuaaliviiva.

”Ulkopuolisen konsultin raipanisku tuntuu niin paljon ihanammalta.”

Vahvistettu tuki kirjoittamiseen tarkoitti julkaisusuunnitelman työstöä kuukausikalenteriksi ja häkellyttävänä uutuutena myös suunnitelman noudattamista. Avuksi, tueksi ja piiskuriksi tilattiin Salainen Ase eli Moretagin Elisa, joka ensin kaivoi mieltemme syövereistä sopivia kirjoitusaiheita ja deadlinen lähestyessä ystävällisesti muistutti a) kirjoittamaan ja b) tarvittaessa kirjoituksen aiheesta. Muutamassa viikossa on nimittäin erittäin helppoa unohtaa, mitä työpajassa nokkelasti heitetyn otsikon taakse pitikään oikeasti kätkeytyä.

Tommi & Pihka
Aucorin maskottidoge Pihka & isäntä Tommi kalliolla (Juhannus)kukkulalla.

Vaan miltä se ammattibloggaaminen sitten tuntuu? Tavoitimme toteemikoira Pihkan isännän Tommin rajusti savuavan, mutta ihan toimivan kehitysympäristön keskeltä ja pääsimme iskemään legendaarisen miltä nyt tuntuu? -hiihtokysymyksen. Vastaus oli niin kova, että se lyödään suoraan tähän jopa Elisalta salaa (!)

”Kirjoittaminen on tuntunut omituiselta, mutta palkitsevalta, koska nämä nyt aikaan saadut kirjoitukset ovat olleet ensimmäiset ikinä, joita minulta on julkaistu missään. Sisältöpiiskaus on ollut siis äärettömän kova juttu tämän suhteen, ja siitä iso kasa pisteitä Elisalle!”

Itse kirjailen Elisan joulutodistukseen tähän tapaan: Kun tekstituki ja julkaisukellotus tulee talon ulkopuolelta, se tehoaa kummasti paremmin kuin sisäinen patistelu. ”Mutku oli kiire” / ”No sitku saan tämän tarjouksenparjouksen valmiiksi” -loruilu ei auta yhtään, kun lempeää raivoemojia puskee slackinkulmalta näkökenttään. Väliotsikko on muuten muistiinpanoistani ja oli alun perin muodossa ”Ulkopuolisen insultin raipanisku tuntuu niin paljon ihanammalta.”

Toimitusjohtaja Jääskeläiseltäkin saatiin kommentti punaisena hehkuvan ja vähän taipuneen levytangon ääreltä. Vastaus ei yllättänyt Turun tylyimmän kasvuyrittäjän faneja:

”En kehu. En halua, että muut varastavat sitä.”

Miten kuvitetaan 40 blogikirjoitusta?

”Teksti olisi kasassa, laitetaanko kylkeen taas se kaks vuotta vanha pönötyskuva studiolta?”

Ei laitettu, vaan sisältöä viritettiin myös kuvapuolella ihmispainotteisemmaksi ja meidän näköiseksi. Aucor-teemaisia kuvia oli kyllä aiemmiltakin vuosilta ihan reilusti, mutta nyt materiaalia tuotettiin vielä vähän enemmän ja myös muualla kuin ilmastoidun toimiston turvallisessa syleilyssä. Kollegoilta tiedusteltiin lempipaikkoja tai vaikka harrastuksia, joiden ääreltä kuvitusta voisi syntyä ja näiden keskusteluiden pohjalta sovittiin kuvasessiot milloin mihinkin.

Kuvausseikkailuiden kalustotappiona yksi linssinsuojus lymyilee pitkospuiden alla Isosuolla, mutta toisaalta kesäinen auringonnousu kaupungin ytimessä näyttäytyy kyllä mukavan erilaisena, kun sitä tähystää teleobjektiivin läpi. Siinä sivussa saattaa myös bongata Twitteristä Tuttuja™ ja sukeltaa meta-tasojen pyörteeseen.

Teemu jokirannassa
Toista hellii aamuaurinko klo 6.30…
Underdude suolla
…toisella on valona vain otsalamppu ja alla märkää lankkua.

 

Miesveistokset Aaltonen & Mänttäri laittavat voittavan välitassun Pasilan komentosillalla.
Pimiössä on vielä pari käyttämätöntä kuvaa, tulette kyllä näkemään näitäkin.
Elisa ja Pihka
Mittavaksi kertyneen sisältösparrauslaskun kuittasimme rapsutteluvaluutalla.

Julkaistuja kuvia isoina ja kaikenlaisen kameraniilodatan kera flickr-albumissa, kiitos luottamuksesta ja kiitos malleille! Artikkelikuvan otti Toni Manninen Lazion kesässä, kiitokset sinnekin kanssamamilille – pidetään ketju ja trikoo kireällä!

Ja tämä kirjoitus ei muuten jää viimeiseksi Aucor-bloggaukseksi tänä vuonna, me lupaamme! Arvoitus on vain kuka pääsee sanomaan sen viimeisen sanan…