Tämä kirjoitus on osa blogikirjoitussarjaa, jossa paljastan Aucorin liikesalaisuuksia. Kuudennessa osassa vilautan kannattavan kaupan kivijalkaa.
Kiinteähintaisissa projekteissa on ehdottoman tärkeää pystyä arvioimaan luotettavasti työhön kuluva aika. Muuten budjetit, aikataulut ja asiakastyytyväisyys menevät pitkin puutarhaa.
Pahimmassa tapauksessa kaikki osapuolet ovat lopputulokseen tyytymättömiä, kun toimittaja yrittää luistella projektista mahdollisimman rajatuilla toiminnallisuuksilla ja asiakas vuorostaan yrittää imeä toimittajalta kaikki mahdolliset lisätyöt samaan hintaan. Tällainen peli ei vetele, koska tuolloin kaupassa on vain häviäjiä.
Koska kiinteähintaisia projekteja joudutaan kuitenkin tekemään, olemme oppineet hinnoittelemaan ne mahdollisimman oikein. Jos työ ei ole kannattavaa eikä asiakas suostu tunti- tai sprinttiperusteiseen hinnoitteluun, olemme pääsääntöisesti jättäneet tarjouskilpailun väliin. Aivan kuten myyntitodennäköisyyden arvioimisessakin, myös tunti- ja riskiarvion tekemisen täytyy olla helppoa ja nopeaa.
Tunti- ja riskiarvio (TjR)
Tunti- ja riskiarvion tekevät kehittäjät itse. Työmääräarvioita ei minun näkemykseni mukaan voi tehdä tyhjiössä, vaan tekijöiden ammattitaitoa ja hiljaista tietoa täytyy pystyä hyödyntämään. Tunti- ja riskiarviota ei voi tehdä esimerkiksi myyjä tai projektipäällikkö. Tai jos tekee, voi varautua ikäviin yllätyksiin. Ei tarvitse sitten ihmetellä, jos jostain projektista tulee kunnolla takkiin.
Tunti- ja riskiarvioinnissa huomioidaan mm. seuraavat asiat:
- Kuinka kauan ominaisuuden tekemiseen vähintään menee?
- Kuinka kauan ominaisuuden tekemiseen enintään menee?
- Olemmeko tehneet tällaisen ominaisuuden aikaisemmin?
- Onnistuttiinko siinä?
- Osaammeko tehdä tällaisen ominaisuuden nyt?
Lopputuloksena syntyy erilaisten painokertoimien avulla varsin hyvä arvaus projektin todellisista työmääristä ja kustannuksista. Ja koska tunti- ja riskiarvion tekemiseen menee asianosaisilta yleensä alle vartti, ei ole mitään syytä miksei sitä käytettäisi jokaisessa vähääkään isommassa projektissa.
Täytyy sanoa, että en uskaltaisi myydä minkäänlaisia kiinteähintaisia projekteja ilman tunti- ja riskiarvion tekemistä.
Janne, kiinnostavaa. Mielestäni et kuitenkaan avannut kovin tarkkaan teidän prosessia arvioiden tekemiseen. Miten se menee?
Itse olen tykästynyt tällaiseen menetelmään: http://en.wikipedia.org/wiki/Wideband_delphi Sen ei tarvitse mennä noin raskaasti, kuin Wikipediasa on kuvattu…
Wideband Delphi ei ollut tuttu, kiitos vinkistä.
Meillä arviot siis tekevät ne henkilöt, jotka osallistuvat projektiin (lähinnä tekniset osuudet, visuaalisen suunnittelun ja konseptoinnin osuus on yleensä suoraviivaisempaa). Tiimimme kun on pieni, niin arviot tehdään konsensuksena ja melko nopeasti.
Ominaisuuksien kustannukset tekeminen arvioidaan siten, että jokainen työhön osallistuva arvioi aikaisemmin mainittujen kriteerien lisäksi minimi- ja maksimiajan jonka arvioi työhön menevän. Näistä tunneista lasketaan keskiarvo, joka sitten painotetaan kertoimilla.
Kokonaispaketin päälle lasketaan projektinjohdolliset kustannukset, joka on meillä n. 10 %.
En ole ihan varma, toimisiko tällainen useamman sadan tuhannen euron projekteissa – tosin silloin tehdään kyllä jo asioita sprintteinä, eikä vesiputousmallia/kiinteää hintaa ainakaan oteta sellaisenaan käyttöön.
[…] Aucor liikesalaisuudet, osa VI: Tunti- ja riskiarvio (TjR) […]