Aloitan uuden blogikirjoitussarjan, jossa paljastan Aucorin liikesalaisuuksia. Ensimmäisessä osassa kerron toimistoympäristöstämme ja siitä, miten toimisto vaikuttaa työviihtyvyyteen.
Toimisto on työpaikan sydän. Lisääntyneistä etätyömahdollisuuksista huolimatta fyysinen toimistotila on edelleen se paikka, missä ihmiset mieluiten kohtaavat. Vaikka asioita voidaankin hoitaa esimerkiksi Skypen avulla, kommunikointi on paljon helpompaa kasvotusten. Toimiston pitäisi olla sellainen paikka, jonne haluaa tulla aamuisin. Valitettavan usein toimistotilat ovat epämiellyttäviä arkityön kannalta: ilmanvaihto ei pelaa, lämmitys on säädetty väärin tai aurinko porottaa suoraan graafikon värisilmään. Sellaisessa työympäristössä ei ole hyvä olla.
Perusasioiden lisäksi toimistossamme on huomioitu pari muutakin tärkeää asiaa.
Ergonomia
Meillä istutaan melkein tonnin jakkaroilla. Olen itse urani aikana kärsinyt riittävän monella Ikean backbreakerillä tietääkseni, että se ei ole fiksu paikka säästää. Vaikka tuolit ovat ergonomialtaan ykköslaatua, istumatyö jumittaa siltikin lihaksistoa. Väliaikajumppaa meillä ei valitettavasti harrasteta, koska kaikkien mielestä se on ihme hömppää. Ehkä pitäisi harrastaa.
Luin jostain, että tuoleissa ei kannata pihistellä, mutta pöydillä ei ole niin väliä. Se on totta. Kunhan pöytä on oikealla korkeudella on melko se ja sama, mistä lastulevystä se on tehty. Ihan esteettisistä syistä en tosin halunnut meille kirsikan tai koivun värisiä hirvityksiä, vaan otettiin tummempaa versiota. Lopputulos on oikein tyylikäs ja viihtyisä.
Työkoneet
Aucorissa tehdään töitä Applen tietokoneilla. Olen itse kiintynyt omppuihin vuosien varrella niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Vaikka omppujen aloitushinnat ovatkin huomattavasti korkeampia kuin tyypillisten PC-koneiden tapauksessa, omppujen käyttöikä on pitkä. Myin vasta viime kuussa uskollisen Mac Pro -koneeni, joka oli palvellut minua jo vuodesta 2007.
Pitkän käyttöiän lisäksi omput ovat vaivattomia ylläpitää, sanoivat Windows-uskovaiset mitä hyvänsä. Meillä on parempaakin tekemistä kuin ratkoa jotain Windows-koneiden mysteeriongelmia. Tietenkään Mac ei ole se paras ratkaisu kaikkien tarpeisiin. Erityisesti teknisesti orientoituneilla henkilöillä on jokaisella omat preferenssinsä (ja harvalla ihmisellä on vielä samat), mutta kaikkien mielihaluja ei voi aina noudattaa.
Viherkasvit
Toimistolla on lukuisia viherkasveja. Niistä on tietenkin jonkun verran vaivaa, varsinkin kun kukaan porukasta ei ole erityisemmin osoittanut merkkejä viherpeukaloinnin suuntaan. Itse en jaksaisi tehdä töitä toimistossa, jossa ei olisi sopivaa määrää viherkasveja. Vaikka niiden hapentuotanto nyt ei ihan riittäisikään oman ekosysteemin ylläpitämiseen, viherkasvien merkitys viihtyvyydelle on tärkeä. Toimistoympäristössä toimivimpia kasveja ovat isot palmut, saniaiset ja palmuvehkat. Tai no, toimivuudesta en tiedä, mutta noita ei ole ainakaan saatu yrittämisestä huolimatta hengiltä.
Virvokkeet
Lienee jo aivan perusoletus, että työnantaja tarjoaa kahvit. Meillä tarjontaan kuuluvat luontevasti myös kaikennäköiset virvoitusjuomat. Juomat valitsee yleensä se, joka ehtii tai jaksaa käydä kaupassa. Viime viikon valikoimassa oli Dr. Pepperiä, Red Bullia ja geneerisiä limuja. Pääasia on, että kaapista löytyy mukavaa välipalajuotavaa.
Seuraavassa osassa syöksytäänkin sitten työkalujen mielenkiintoiseen maailmaan.
Anopinkielet ovat verrattain kestäviä myös.
Jätit yhden olennaisen osan toimistoviihtyvyydestä pois: ääni. Soiko musat, pidättekö palaverit avotilassa, onko teillä työrauha?
Anopinkielet varmasta kestävät, mutta jostain syystä itse en ihan kauheasti välitä niistä. Eikös ne ole sellaisia viuhkamaisia? Pitää olla joka suuntaan rönsyilevää, ei tartte miettiä miten päin ne pitäisi asetella. :)
Ääni on hyvä pointti. Meillä raikaa poppi, ja joukkoäänestyksellä huonot hippilaulut huudetaan hiljaiseksi. Rauhallisempaa työhetkeä vaatessa musiikki lyödään minimiin. Hiljaisia äänieristyskoppeja ei avokonttorissa tietenkään ole.
Palaverit vedetään neukkarissa, paitsi sellaiset tuttavallisemmat.
No anopinkieli on tommonen yhteen suuntaan törröttävä korkea tai matalampi tötsä, eli ei sitä voi kauheesti mitenkään asetella. Se vain on. :)
Tuo ääni on jännä juttu, jota olen sattuneesta syystä joutunut itse paljon miettimään. Muistelen, että työelämään tullessani oli kyllä enempi sääntö kuin poikkeus, että työtiloissa ei kuunneltu musaa. Jos sitä joku halusi kuunnella, niin pisti luurit päähän. Nyt tuntuu olevan enemmänkin niin, että jos musiikilta haluaa välttyä, on pidettävä kuulosuojaimia. En ole ihan varma pidänkö tästä kehityksestä.
Oman työhuoneen uumenissa olen pitänyt päällä radiota, silloinkin hiljaisella. Ajattelen, että jokaisella on kuitenkin oikeus työrauhaan, jota voi parhaiten säädellä niin, että jos jotain haluaa kuunnella, sen voi kuunnella omista kuulokkeista. Aika harvoin nimittäin koko joukon tarpeet kohtaavat optimaalisesti yhtä aikaa.
Enimmäkseen tosiaan soi jotain, täysi hiljaisuus saattaa jopa tuntua ärsyttävältä tai painostavalta – sitä on kai niin tottunut johonkin taustaääneen.
Ja Jannen juttuun eriävä ääni: taukojumppa ei ole _kaikkien_ mielestä hömppää. Ei sillä, että ohjattua zumbaa olisi, mutta ainakin itsellä on pakko venytellä niskaa ja pyöritellä käsipallomailoja muutaman kerran päivässä. Muutaman täyteen hartiaseudun tilttiin ajautumisen jälkeen naapuritalon hieronnankin muistaa aika kivasti n. kuukauden syklillä.
Ja limun lisäksi jumppaamme jääkaappiin myös vissyä!
Pöydistä annan eriävän mielipiteeni. Meillä on toimistolla kaikille halukkaille tarjolla sähkösäätöiset pöydät, ja ilahduttavan moni tekeekin seisten töitä.
Itse olen ainakin huomannut, että seisten töiden tekeminen vähentää tukirangan kipuilua, ja ns. taukoliikuntaa tulee ihan huomaamattaankin harrastettua. Heti kun tulee joku aivopähkinä, alkaa aivan kuin luonnostaan kulkemaan roopeankkamaisesti ympyrää työpisteen äärellä (koska ei tarvitse vääntäytyä siitä tuolistaan ylös..)
Niklas, kiitos mielipiteestäsi! Arvostan itsekin sähkösäätöisiä pöytiä, ne ovat oikein mainioita varsinkin jos on selän kanssa muutenkin ongelmia.
Päädyin kuitenkin investoimaan mieluummin hyviin tuoleihin kuin pöytiin, koska resurssit olivat (ja ovat) rajallisia.
Optimaalinen tilanne taitaisi olla, että toimistossa olisi erilaisia työpisteitä erilaisiin tarpeisiin, joita sitten voisi vaihdella tarpeen mukaan.
[…] Aucor liikesalaisuudet, osa I: Toimisto […]