Vieraskynä: Yrittäjä on yrittäjälle susi

No kyllähän tähänkin on saatava kunnon kontrolli. Vaikka neuvostoliitosta mallia. Kyllä alalle pääsylle on luotava riittävät esteet, viis elinkeinonvapaudesta. Asiakkaallahan ei sitten ole mitään vastuuta yhteistyökumppaneiden valinnassa. Ei varsinkaan kun puhutaan B&B sopimuksista.

Hyvin kiteytetty. Laadunvalvontaa on huudeltu alalle (tosin hieman henki pihisten ja hiljaisesti) niin kauan kuin minä muistan eli ainakin viime vuosikymmenen puolivälistä.

Ongelmia tuottaa varmasti auktoriteetin puute - mikä taho voisi olla kyllän viisas ja oikeudenmukainen valvontaelimen perustamiseen, jotta säädettävät laatustandardit ovat _oikeasti_ järkevällä tolalla?

Joka tapauksessa tärkeä aihe, josta näkisi mielellään keskustelua enemmänkin. Tosi on, että asiakas kärsii, kun palveluntarjoajamassa on niin monenkirjavaa.

Moni tosiaan tekee asioita aivan väärin asiakkaan liiketoiminnan kannalta. Mutta sitten löytyy myös niitä asiakasyrityksiä, jotka kaipaavat vain tosi halvalla halvan näköistä ja oloista käyntikorttisivua. Ja jostain heidänkin on lähdettävä liikkeelle, kun ymmärrystä verkon mahdollisuuksista ei ole. Silloin vastuu on kyllä asiakkaalla itsellään.

On totta, että monella pienyrittäjällä on huonot sivut. Niin on myös monella suuryrityksellä. Sivut ovat täynnä kelloja ja viheltimiä, jaavaa ja flässiä, joka kaataa uudemmankin koneen ja kuvia jostain kuvapankista. Monella sivulla hymyilee pepsodent-hymyllään se samainen fabulous five, kun monella tuhannella muullakin sivulla ja kuvan henkilöillä ei ole yhtään mitään tekemistä kyseisen yrityksen kanssa. Mediatoimisto ei halua yksilöllisiä kuvia, kun ne maksaa ja syö katetta. Asiakkaalla taas on likviditeetti hieman kortilla, eikä välttämättä varaa palkata kuvaajaa tekemään kuvia. Ei se auta vaikka hyvät sivut myisivät jos pienyrittäjällä rahasäkin pohja pilkottaa ja luottorajat paukkuvat. Monella alalla kun ne dynaamiset web-sivut ei ole se tärkein mainoskanava, riittää kun ne tiedottavat toiminnasta.

Auktorisoinneilla ja sertifioinneilla ei ole tänä päivänä enää mitään muuta merkitystä, kun tietää saavansa samaa sontaa hieman kalliimmalla, koska ei se sertifikaatti ilmainen ole. Kaikki alat ovat itse pilanneet sertifiointisysteeminsä. Sertifioinnilla osoitetaan, että firma osaa tehdä oikeanlaista koodia sivuille, mutta se ei mitenkään määritä sitä, että firma ymmärtäisi yrittäjän yritysstrategiaa tai yrityksen toimintaa, saatika että olisi kykenevä seuraamaan yrittäjän toiminnan vaihteluita. Aivan kuten tilitoimistoillakaan eivät aina ymmärrä minne eri kulut tulisi kirjata, vaikka ovatkin auktorisoituja. Yleensä tehdään sellaiset sivut kun AD:n mielestä on kivat ja AD:n mielestä osuvat asiakaskuntaan, jota tuo ei ole koskaan tavannut.

Toki voidaan tehdä vaikka hieno kultareunainen diplomi toimiston seinälle, joka osoittaisi ylitsepääsemättömän ammattitaidon, mutta ei ne pienyrittäjien sivut sillä parane.

Niinpäniin. Hurjan usein se on juuri AD, joka loppujenlopuksi päättää, miten asiakas myy ja markkinoi tuotteitaan. Harva visuaalinen suunnittelija kuitenkaan on varsinaisesti myyntilähtöisten konseptien suunnittelija; ennakoija, joka pystyy asettumaan asiakkaan asiakkaiden saappaisiin jo tiedonhaun alkulähteillä, eli ennen Googlen hakuun siirtymistä.

Jos näitä niin kaivattuja sertifikaatioita ja muita kontrolleja todella alettaisiin toteuttamaan, olisi tilanne pian hyvinkin neuvostoliittomainen. Uusilla toimijoilla paljon byrokratiaa ja esteitä elinkeinonharjoittamiselle. Markkinathan tästä vääristyvät kun ei synny kilpailua. Vanhat toimijat hyötyvät. Tässä siis se kalikka ja koira. Olisihan se mukava saada hieman suojaa markkinataloudelta omalla alallaan, jottei tarvitse kilpailla. Panostakaa hyvät ihmiset laatuun ja nostakaa hinnat sopivalle tasolle. Kyllä laadulle aina kysyntää löytyy. Antakaa puliveivareiden tehdä rauhassa huonoa jälkeä. Niiden markkinat ovat jokatapauksessa melko ohuet.

Syytä voi etsiä myös asiakkaista. Sivut pitää saada halvalla ja heti. Nettikoodareille ei tahdota maksaa ammattitaitoa vaativasta työstä, sillä veljenpoika "tekee koska tahansa paremmat ilmaiseksi". Eihän sivujen tekemisessä ole edes mitään vaikeaa, nörtit vain painavat paria nappia.

Pitää ottaa kalikka päähän tuon Harrin kommentin osalta. Tai ainakin puolustaa tilitoimistoja ja niiden auktorisointia.Meillä kun tuo auktorisointi ei sinällään tarkoita, että olisimme täydellisiä (tarkoittaako se jollain alalla? Harrin tekstistä näin voisi päätellä, jos kaikki alat ovat sen pilanneet ja virhe tarkoittaa ettei auktorisointi merkitse mitään?) vaan että ylläpidämme osaamistamme (koulutusvelvollisuus), noudatamme sovittuja hyvän kirjanpitotavan sääntöjä (toivottavasti ainakin) ja että meillä on virheiden varalle vastuuvakuutus. Eli jos (tekisi mieli sanoa kun, maailmassa, jossa eduskunta säätää lakeja joiden sisältöä eivät ymmärrä, ja verottaja vahtii 5 vuotta jälkikäteen osattiinko arvata KHO:n tuleva näkemys jostain tulkinnanvaraisesta asiasta ja kirjata siis oikein) teemme virheen, ei ole takavalotakuuta, vaan ihan oikea korvausjärjestelmä (virheen välittömien seurausten varalle). Ei se tietenkään korvaa itse veroa, mutta siitä virheestä aiheutuneet verojen korotukset ja sanktiot.

Itse asiaan, meille asiakkaan etu on olennainen, koska myynti perustuu jatkuvuuteen. Kertakäyttöhyödyllä tämä toiminta loppuisi pian. Tyytyväiset asiakkaat taas pysyvät ja ostavat lisää. Siksi meille on tärkeää myydä mahdollisimman hyvää, eikä "kusettaa" ja maksattaa oppirahoja.

PS. Nyt kun on puhe niistä laadukkaista sivuista, niin miksi tämä kommenttilomake on kaksikielinen? Onko digimediatoimistolta itseltään jäänyt mallipohjan viimeistely puolitiehen?

("Nimi & Comment")

Pitää tuohon Jussin kommenttiin todeta, että en odota auktorisoidun tilitoimiston olevan täydellinen, mutta en myöskään ole huomannut oikeastaan yhdenkään laatusertifikaatin hankkineen yrityksen olevan yhtään sen parempi kuin asialleen omistautunut sertifikaatiton yritys. Useasti se sertifikaatti toimii vain mainoksena. Parhaiten tuo näkyy rakennus- ja logistiikkayhtiöissä, joissa ennen nuo hyvin toimineet yritykset ovatkin vain muuttuneet kalliimmiksi ja kankeammiksi sertifiointinsa myötä.

Itse (kuten saattoi ensimmäisestä kommentista arvata) toimin valokuvausalalla ja tämä samainen keskustelu on siellä käyty tuhansia kertoja. Tulisiko hääkuvista parempia, jos ne ottaa yrittäjä, joka on saanut tuohon koulutuksen tai muun hyväksynnän. Voitaisiinko valokuvaajan titteli suojata, kuten lääkärinkin, eli voiko luovuuden sertifioida? Toki on turvallisempaa monissa tapauksissa hankkia se luovakin työ yrittäjältä, jolla on vastuuvakuutukset, tarvittavat yhteistyökontaktit, suuremmat resurssit ja muutenkin kuluttajansuojaa tuova yritys. Lopputulos ei silti vaan ole parempi kuin naapurin Pentinkään tekele.

Asiallisia kommentteja puolesta ja vastaan, juuri niinkuin pitääkin. Isoin ongelma tässäkin on se tosiasia, että osaamista palveluiden ostamiseen löytyy niin harvalta asiakkaalta. Sitten petytään, kun ollaan päädytty siihen edulliseen ratkaisuun ja syytetään kaikkia kotisivujen tekijöitä ja jopa verkkoliiketoiminnan edistäjiä.

Vaikeita asioita, eikä pelkällä sertifikaatilla varmasti pitkälle pötkitä. Rakennusalallahan on ihan varmasti samoja ongelmia, kun tuskin ostaja sielläkään mikään asiantuntija on.

Minusta suurimmat ongelmat eivät löydy Katleenan mainitsemien nyrkkipajojen joukosta. Nyrkkipaja on helppo tunnistaa nyrkkipajaksi monellakin kriteerillä.

Suurempi ongelma on isot brändit, jotka tarjoavat tee-itse-kotisivuja. Heidän tarjoamansa palvelut ovat pääsääntöisesti kankeita ja vanhanaikaisia. Nämä palvelut tarjoavat kyllä toimivan tekniikan ja pakasta valittavan ulkoasun, mutta jättävät tärkeimmässä asiassa asiakkaan yksin - nimittäin sisältösuunnittelussa.

Minä en usko sertifiointeihin ja auktorisointeihin, mutta toivon, että vastuulliset alan toimijat jakaisivat ahkerasti tietoa siitä, millaiset hyvät nettisivut ovat. Ala muuttuu niin nopeasti, ettei tätä voi yhdellä manifestilla hoitaa, vaan siihen tarvitaan jatkuvaa tiedottamista ja opastamista.

Kattojärjestöstä ja/tai sertifioinnista ei olisi mitään haittaa, mutta kuten moni muukin täällä, en usko sen tilannetta kovin paljon muuttavankaan. Mikäli tällaista alettaisiin pystyttämään, olisi viestintää mietittävä huolella. Valveutunut verkon käyttäjä kyllä löytää "oikeiden" verkkosivutoimittajien ynnä muiden pariin, vaikka ei ennen verkkosivuja olisikaan hankkinut. Ongelmallisempana pidän sitä laajaa yrittäjien ryhmää, jolle verkon käyttö rajoittuu Iltalehden verkkopalvelun hyödyntämiseen mökillä, kun paperiversiota ei ole saatavilla (hieman kärjistettynä).

Ongelma on mielestäni kaksijakoinen, johtuen ensimmäiseksi toimittajakentän pirstaleisuudesta (1.) ja toiseksi ostajien osaamattomuudesta (2.).

1. Täällä mainitut nyrkkipajat, kumminkaimanveljenpojat, tee-se-itse-ratkaisut ja osin myös printin lainalaisuuksiin takertuneet mainos-ja viestintätoimistot "hankaloittavat" liiketoiminnan tavoitteet etusijalle asettavaa verkkopalvelusuunnittelua ja muun tavoitteellisen verkkoviestinnän toteutusta (seo, sem etc.).

2. Suuri osa ostajakunnasta, jotä tässä ketjussa käsitellään, ei syystä tai toisesta ole vielä ymmärtänyt, että verkkoviestinnän ympärille on muodostunut ihan oikea toimiala. Maallikkokin ymmärtää, että kivijalkaliikkeen pystyttämiseen voi käyttää 1.000 tai 10.000 euroa ja että jälkimmäisellä panostuksella liikkeen sisustuksesta, myyntimateriaaleista ja muista POS-ratkaisuista saadaan paljon ammattimaisemmat. Mikä tärkeintä, jokainen ymmärtää tämän johtavan parempiin myyntilukuihin. Vastaava asiaa suomalainen yrittäjä ei keskimäärin vielä ymmärrä verkon suhteen. Tällöin motivaattorina verkossa esilläoloon on vain "lisääntyvä keskustelu internetin tärkeydestä" ja tärkeimpänä hankintakriteerinä halvin toteutus.

Itse olisin valmis kantamaan korteni kekoon. Tämän asian parantamiseksi voisi lähteä toteuttamaan esimerkiksi jotain verkkopalvelua, jossa tätä Katleenan viimeksi mainitsemaa avointa tiedottamista ja opastusta toteutettaisiin käytännössä (esim. kollektiivisesti). Viestin olisi tällöin ulotuttava osin myös verkon ulkopuolelle! Tällainen hanke ei olisi tietysti mikään pieni projekti, mutta mielestäni se olisi kaikkien Suomen yritysten etu.

Janne, voisi se toimiakin kyseisessä käytössä! Itsellä kylläkin sellainen tunne, että digimediatoimistot.fi saattaisi olla hieman liian jäävi tähän tarkoitukseen.. Onko muilla mielipiteitä tähän liittyen? Siis yleensäkin liittyen tällaisen "median" pystyttämiseen talkoovoimin?

Kyllä asiakkaita pitää kouluttaa. Suurella kaupungillakin saattaa olla kolme kaupunkilehteä, joissa yhteensä 56 toimittajaa ja muu staff. Sitten on "nettisivut", joita edelleen hoitaa OTOna se sihteeri jahka ehtisi.

Omasta mielestä alan suurin ongelma on se, ettei edelleenkään ei ymmärretä verkon asemaa yrityksen palvelukentässä ja asiakkaiden mediana. Mitä tulee siihen, onko joku kuva kuvapankista tai rakeinen, ne ovat mielestäni niitä pikkujuttuja joita vaan on. So what.

Mikon pointit tosiaan loistavia. Eikun perustamaan.

Janne, ymmärrän. Tarkoitin lähinnä, että jääviys syntyisi digimediatoimistojen toimiessa ainoana valistavana tahona. Mukaan pitäisi mielestäni saada myös muita viestintä- ja mainosalan ammattilaisia, jotka ovat jo ymmärtäneet verkkoviestinnän erityistarpeet!

En jaksanut kelata aivan koko keskustelua läpi, mutta lyhyesti omat mietteeni:

Kun verkkosivujen tilaajat saataisiin kysymään nettinikkarilta edes pari oleellista kysymystä, säästyttäisiin monelta nollasivulta.

1) Saanko nettisivut, jotka tuottavat välittömästi lisää myyntiä/yhteydenottoja?
2) Ja kyllä vastauksen jälkeen: Voitko todistaa sen aikaisemmilla töilläsi?

Myynnin lisäämisestähän tässä vain on kyse. Häikäisevä visuaalinen ilme, kuvapankkikuvien käyttäminen/käyttämättäjättäminen ei ole tae vielä mistään.

Ollilla oli hyvät karsintakysymykset. Näitä jos asiakas osaisi tiedustella, niin monelta harmilta säästyttäisiin.

Mikko ja Janne, pitäisikö mahdollisen digimediatoimistojen yhteisön olla osa jotain isompaa markkinointialan liittoa? Vai riittääkö yhteisön sijaan jokin sivusto, joka kokoaa yhteen alan keskustelua ja laatustandardeja (vrt. digimediatoimistot.fi)?

Samaa mieltä Ollin karsintakyssäreistä, myynnistähän sitä poikkeuksetta on kyse, joko suorasti tai epäsuorasti!

Janne, epäilen samaa!

Katleena, itsellä visiona on juuri tuollainen sivusto. Sisältöä alussa olisi tietysti vähän ja sitä voitaisiin erinäisistä pirtaleisista lähteistä sinne aluksi kerätä. Myöhemmässä vaiheessa sivusto toimii visiossani tietolähteenä niin opiskelijoille, yksityishenkilöille ja kaikenkokoisille organisaatioille verkkoliiketoimintaan liittyen.

Ideana siis, että sivusto tarjoaisi hyödyllistä tietoa aiheeseen liittyen niin toiminimeä pystyttävälle kampaajalle kuin pörssiyhtiön brändistä vastaavalle.