Jos haluat p*skaa, tee ite!


Olen aina ollut sitä mieltä, että perinteiset yrityksen sisäiset arvokeskustelut ovat aivan hanurista. “Keskustelu” on pääsääntöisesti yksisuuntaista paasaamista yläkerran parranpäristelijältä alakerran työmuurahaisille. Jokainen on varmaan istunut jossain vaiheessa uraansa palaverissa tai tapahtumassa, jossa firma oksentaa (poliittisesti korrekti termi lienee “jalkauttaminen”) läjän arvoiksi nimettyä diipadaapaa työntekijöidensä päälle. Kuulijoiden niskaan lentää missioita, visioita, arvoa ja strategiaa kuin venäläistä karkkia penkkaripäivänä, ja vastaanotto on suunnilleen yhtä innostunutta.

Se ei ole ihme. Ihmisille ei voi sanella arvoja ulkoisesti. Normaali ihminen tekee kaikki arjen mikropäätökset perustuen omaan arvomaailmaansa, ja jos arvomaailmaa loukataan oikein räikeästi, edessä on vääjäämättömästi ongelmia.

Kerron esimerkin.

Viime keväänä yhdessä kohtaa meillä oli todella kiire. Siis todella, todella kiire. Niin kiire, että kotona ehti juuri ja juuri käydä kääntymässä, kun piti olla jo menossa ja tekemässä. Caset menivät päällekkäin niin hyvin, että aikaa kahvinjuonnille ei juuri ollut. Tilannetta ei kauheasti helpottanut sekään, että aika moni tarjous kotiutui alle päivän sisällä toisistaan. Lopputuloksena alkoi näyttää siltä, että hommat eivät etene tarpeeksi nopeasti, ja joko aikataulutus tai laatu kärsisi. Ehdotin heikkona hetkenäni eräälle webkehittäjistämme (jääköön hän tällä kertaa nimettömäksi), että hän voisi vaikka jättää sen viimeisen 1%:n viimeistelyn sikseen, koska aikataulu alkoi kiristää, ja muitakin projekteja piti edistää.

Arvatkaas, mitä mulle sanottiin?

Jos haluut paskaa, tee ite.

Moni toimitusjohtaja voisi ottaa herneen nenästä moisesta kommentista. Minua voi pitää monessa asiassa herkkänahkaisena kaverina, varsinkin mitä tulee aikatauluihin, typeriin kommentteihin ja yleiseen idiotismiin, mutta tuolloin en osannut tuntea mitään muuta kuin ylpeyttä.

Sanomattakin lienee selvää, että sisäisistä laatustandardeista ei tingitty, silläkään kertaa.

Tässä valossa ei ollut siis ihan kauhea yllätys, että Aucorin sisäisen arvokeskustelun* lopputulemana syntyivät seuraavat arvot:

  • Ammattiylpeys
  • Laatu
  • Avoimuus

Bubbling under -listalle ylsivät mm: joustavuus, pelisilmä, reiluus, sosiaalisuus, huumorintaju ja nöyryys.

Näillä arvoilla on hyvä mennä!

*) Arvoharjoituksen tavoitteena on saada firmalle tiivistettyä sellaiset arvot, jotka kaikki voivat allekirjoittaa. Jokaiselle jaettiin 5 Post-It -lappua, ja pyysin kirjoittamaan kullekin lapulle yhden arvon, joka on hänelle tärkeää omaan työhönsä liittyen. Kun kaikki olivat saaneet lappunsa täytettyä, kerättiin laput yhteen kasaan. Nyt yhteiset arvot on helppo määritellä ryhmittelemällä kukin arvo omaan läjäänsä. Päällekkäiset arvot laitetaan omaan kasaansa, sitten samoihin kasoihin pinotaan myös saman kattotermin alle menevät asiat. Lopputuloksena syntyy yleensä varsin selkeät arvot.

6 kommenttia

  • Muistithan antaa palkankorotuksen kyseiselle henkilölle, on muuten niin loistavasti sanottu! Menestys on taattu jos kaikki työntekijät ajattelevat noin.

  • En tietenkään – tuollaisille tyypeille raha kun ei merkitse kaikkea.

  • Ja sitten ei anneta tuntuvaa tunnustusta (taputusta olkapäälle ei lasketa, vaikka se tuntuukin) kun työntekijä antaa kaikkensa? Otetaan itse välistä enemmän ja myhäillään tyytyväisenä kun työntekijät tekevät samalla palkalla kaiken ja paljon lisää? Eihän se niin mene.

  • Aah, ihania anonyymitrollin kyyneliä. :D Niillä on mukava maustaa huomisen aamun riistäjäkahvit. Eikä ole reilun kaupan kaffea se. Kommentoisin toki kirjoitustasi, mutta tuntuu, että se on suunnattu aivan jollekin muulle yritykselle.

  • No ei kai jokaisesta hyvin tehdystä työstä jaella palkankorotuksia? Ainakin meillä on oletuksena, että työntekijät tekevät hyvää työtä oletusarvoisesti.

  • Hatunnosto kyseisen työntekijän työmoraalille. Uskoisin, että tällaisella työntekijällä palkitsevampaa on nähdä oman työnsä jälki kaiksen sen ahteri ruvella repimisen jälkeen kaikki laatukriteerit täyttävänä – ja vielä määräajassa. Oletan. että kyseinen homma kuitenkin saatiin määräajassa valmiiksi? Itselleni on ainakin pirun tärkeää voida seistä oman työni takana, ja silloin väännetään niska vääränä viimeiseen saakka, jos on tarve.

    Tunnuksen ei tarvitse olla aina rahallisessa muodossa, ja tällaiset työntekijät kyllä saavat ennemmin tai myöhemmin ansaitsemansa tunnustuksen – muodossa tai toisessa.

    *peukut*

    Onnea ja menestystä Aucorille.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>