Jee! Kuulin juuri kustannustoimittajalta, että Verkkopalvelun ostajan opas on viimeinkin lähtenyt painoon. Odotettavissa on, että kirja tulee painosta maaliskuun puolivälin tienovilla.  Sitten teosta voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista, sekä tietenkin tilata suoraan Talentumin verkkokaupasta. Kirjan julkaisun yhteydessä lanseeraamme myös digimediatoimistot.fi -verkkopalvelun, josta lisää vähän lähempänä julkaisua. Tuotantotyö on jo hyvässä vauhdissa!

Sanovat, että toisen kirjan kirjoittaminen on vielä vaikeampaa kuin ensimmäisen. Olen ainakin itse tästä asiasta hieman eri mieltä. Voi tosin olla, että kaunokirjallisissa teoksissa luomisprosessi on kuluttavampi, kun kirjailija on vuodattanut ensimmäiseen teokseen kaiken sydänverensä. Tietokirjallisuudessa aikaisemmasta kirjoitustyöstä on vain hyötyä.

Helppoa tämän teoksen tuottaminen ei kuitenkaan ollut. Syynä ei ollut osaamisen tai halun puuttuminen, vaan ajan puute. Kirjoittamisen aikana piti kuitenkin pyörittää yritystä, hoitaa muutama rekry ja muistaa käydä vielä kotonakin. Olo on suhteellisen helpottunut, kun tiukin vääntö on ohitse. Voi viimeinkin keskittyä työntekoon. ;)

Joulupukki kunnioitti joululahjatoiveitamme (se voi johtua myös laaditun lahjatoivelistan sävystä*) tänä vuonna, kun Tuppuraisen Antti liittyi Aucorin tiimiin järjestelmäasiantuntijan ominaisuudessa.

Antilla on yli kymmenen vuoden kokemus verkkopalvelujen suunnittelusta ja toteutuksesta, ja hän on työskennellyt aikaisemmin SystemProfes Oy:ssä, ID BBN:llä ja Logicalla. Antti on toteuttanut muun muassa Finnairin, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen ja Raisio Benecolin verkkosivustot.

Antti on henkilönä työtä pelkäämätön CMS-ammattilainen (Drupal, Joomla!, Wordpress, SilverStripe, MODx ja Umbraco sujuvat kuin vettä vaan), ja hänellä tuntuu virtaavan pelkkää jäätä suonissaan. Ja mikäpä sopisi Suomen koleimpaan digimediatoimistoon sen paremmin!

Tervetuloa joukkoon.

*)
Rakas joulupukki,

On kulunut yli kaksikymmentäviisi vuotta siitä, kun viimeksi olen pyytänyt sinulta yhtään mitään. Toivoin viisivuotiaana muovista He-Man -lelua, mutta sain vain villasukat ja pari väsynyttä puupalikkaa. Seuraavana vuonna toivoin Optimus Prime -lelua, mutta senkin annoit naapurin Jarille. Hiukka nakersi. Kirveli itse asiassa niin paljon, että en halunnut kuulla valkopartaisesta hohottajasta mitään moneen vuoteen. Jos olisit kävellyt kadulla vastaan, olisin saattanut sanoa pari pahaa sanaa.

Olet minulle velkaa, kurja gubbe. Ja tänä vuonna haluan kaiken takaisin – korkojen kera. Koska oletettavasti et halua suoraan myöntyä toiveisiini, haluan saattaa tietoosi muutaman asian.

Ensinnäkin, tiedän missä asut. Ihan oikeasti. Suurin osa ihmisistä luulee, että joulupukki asuu jossain idylisessä hirsimökissä korvatunturin kupeessa. Ympärillä häärii iloisia tonttuja punalakit viipottaen, pöytään on katettu höyryävää ruokaa ja ilmassa leijuu piparin aromi. Joopa joo. Ei siellä ketään asu. Mistäkö tiedän? No, olen käynyt siellä. Hiihdin ihan omin pikku jalkasin venäläisvalmisteisilla eräsuksilla sinua tapaamaan. Vaan ei siellä ketään ollut. Pelkkiä tuulenpieksämiä puita ja pari kuivakkaa poronraatoa. Pistin perääsi yksityisetsivän, ja tiedän tasan tarkkaan missä punkkaat nykyään.

Toiseksi, tiedän mitä puuhaat vapaa-ajallasi (punaista nahkaa, vihreitä verkkosukkia ja maitoa – need to say more, “pukki”?), ja minulla on siitä videomateriaalia todisteena. No, mikäpä minä olen tuomitsemaan. Veikkaisin kuitenkin, että muu maailma ei ole aivan yhtä suvaitsevainen asian suhteen. Saattaa olla, että sinua ei päästettäisi lasten lähelle ilman poliisisaattuetta, jos hallussani oleva videomateriaali leviäisi verkkoon. Varasin osoitteen totuusjoulupukista.com käyttööni, joten olethan rivakka vastauksesi kanssa.

Hyvää joulua,

Janne

Aucorin konttorilla kääritään vielä viimeiset leiskat pakettiin ja sitten syöksytään lumiseen kaupunkimaisemaan joulupaussille. Meidät tavoittaa viestimistä välipäivinäkin, mutta emme lupaa aivan minuutin vasteaikaa, emmekä edes tikettiä – täytyyhän sitä ihmisenkin vähän hibernoida :)

Oikein leppoisia lomahetkiä itse kullekin, sisätyöläisille suositellaan lumessa möyrimistä ja vastapainoksi vaikkapa kupillista kuumaa kaakaota. Tietokoneenkin saa hylätä, mutta ennen sitä vielä pari kovaa herkkupalaa uuden vuoden alkupotkuksi:

Näinä päivinä on nähkääs hyvä muistaa, että tulevaisuus on jo ihan nurkan takana! Klaus Bürglen kuvittama Visionen 2010 -kalenteri vie suoraan sinne. Tammikuussa töihin tullaan jetpackilla ja lounas nautitaan kapselina.

Uudenvuodenlupaukset ovat usein suurinta itsepetosta mitä maa päällään kantaa, mutta voisihan sitä yrittää väsätä jotain kivaa vuoden jokaisena päivänä. Brock Davisin Make Something Cool Every Day -setti flickrissä laittaa ainakin ajatuksen liikkeelle. Suosikkini.

Digimediatoimisto Aucor Oy ja Snoobi Oy aloittavat läheisen yhteistyön. Yhteistyö vahvistaa Snoobin toimintaa Turun alueella ja täydentää Aucor Oy:n verkkoliiketoiminnan osaamista. Partneriyhteistyön myötä Aucor Oy pystyy tarjoamaan asiakkailleen entistä paremmat työkalut verkkoliiketoiminnan analysointiin ja seurantaan.

Aucor Oy
Aucor Oy on turkulainen digitaalisen median asiantuntijayritys. Tarjoamme korkealaatuisia www-sivustojen suunnittelupalveluja yrityksille ja yhteisöille, sekä toimimme mainostoimistojen ja ohjelmistotalojen kumppanina digitaalisen median ratkaisuissa. Tsekkaa työnäytteemme tai katso mitä asiakkaamme meistä sanovat.

Snoobi Oy
Snoobi Oy on verkkoliiketoiminnan tehostamiseen keskittynyt asiantuntijayritys.

Parannamme web-analytiikan avulla asiakkaidemme mahdollisuuksia tehdä tuloksellisempia verkkomainoskampanjoita, tehostamme ja kohdennamme yritysten myyntiä Internetissä sekä autamme asiakkaita verkkosivujen sisällön kehittämisessä.

Tiedätkö mikä on konserni ja mikä on brandy? Miten ne toimivat keskenään ja mihin väliin tungetaan asiakas? Kaikki selviää huikean viihdyttävästä Joulukirjeestä Saunalahdelle, kirjailijana OmaVladimir.

Löytyi Mummilan linkeistä tämä, kiitos sinne.

Markkinointiviestintätoimisto Dialogin yritysblogi Inspis (ent. Hiiriraivo) listaa hiirihurmaa aiheuttaneita asioita. Uuden työn ja työympäristön myötä tässä on itsekin kokenut yhtä sun toista hurmaavaa (♥!) – ja kaikki jutut eivät edes liity tietokoneisiin!

• Työtuolin ohjevihkonen. Tuoli rullattiin sisään omilla pyörillään ilman pakkauksen häivää ja siinä hetken ihmeteltyäni kaikkia vipuja ja nuppeja alkoi tuntua, että pieni ohjeistus säätöjen saloihin ei olisi pahasta. Juuri ennen selaimeen tarttumista havaitsin istuimen alla sinisen nupin. Käänsin nuppia ja se jäi käteen, mutta ilmeisesti tarkoituksella sillä nupin sisältä löytyi manuaali tuolin saloihin (ks. kuva).
• Työmatka. Tätä minulla ei ole oikeastaan ollut viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Jossain vaiheessa kyllä huomasi, että kilometri on liian lyhyt matka duunijuttujen nollaamiseen, eikä tässä vieläkään tunteja junassa tai ratissa vietetä, mutta näköjään jo vartin pyöräily tai puolisen tuntia julkisia tuottaa päivään uuden vyöhykkeen. Tuolla siirtymävyöhykkeellä ehtii auringon paistellessa funtsia keskenjääneet hommat sopivaan jamaan tai kovemmalla kelillä keskittyä pelkkään raakaan etenemiseen kohti pistettä A tai B.
• Dustin Curtis. Nuori suunnittelija (s. 1987), joka tekee jokaiseen blogijuttuunsa sitä tukevan JA näyttävän ulkoasun. Herran omin sanoin formaatti on blogazine. Näin hieno jälki aiheuttaa paitsi hiirihurmaa, myös tervettä kateutta ja vimmaa tehdä itsekin parempaa jälkeä. Aikoinaan päädyin tämän hienouden äärelle Twitter-linkitysanalyysin kautta.
• Neljänteen intoiluun saa rakennettua aasinsillan niin työmatkapyöräilystä kuin Dustin Curtisin visuhifistelystäkin: paperilla ja verkossa ilmestyvä GOOD kyykyttää mahtavilla infografiikoillaan. Uusin, työmatkapyöräilyä kuvaava tuotos ei aivan räjäytä tajuntaa, mutta arkistoista löytyy hienoja paloja kuten Pohjois-Amerikan urheiluliigojen maskottipuu.

Sellaista hurmaa, vähänkö epäilyttävää… No eipä huolta, loppukevennykseksi vähän raivoa hiirellä ja ilman. Onhan tässä sentään käsissä älypuhelin, josta ei saa kameran ääntä pois (salakuvauksen esto!), laajakaista joka ei laajene vaikka maksaisi, mutta aina voi kokeilla toisella modeemilla ja tietysti pro-läppäri, joka unohti miten DVD poltetaan – lasinalusia tulee kyllä. Siispä kiitos Nokia, kiitos Sonera ja kiitos Apple.

Rakas päiväkirja yritysblogi, minä olen Anssi Koskinen, Aucorin toinen työntekijä. Aloitan uudessa työssäni maanantaina 28.9. ja tässä hieman esimakua minusta.

Olen 32-vuotias pikselinkesyttäjä Turusta ja tulen paiskimaan hommia tittelillä Art Director. Titteli ei töitä tee, joten työnkuva pitää sisällään jokseenkin samat tehtävät kuin herra perustajalla: visuaalista suunnittelua, logosuunnittelua, html- ja flash-toteutusta, konsultointiakaan pelkäämättä! Olen työskennellyt alalla vuodesta 2001 ja tarkemmat yksityiskohdat työuralta näkee LinkedIn-profiilista. Koulutukseltani olen medianomi vuosimallia 2001 Lahden AMK:n Muotoiluinstituutista.

Kotona akkuja lataa/tyhjentää kahden lapsen (poika 1 v. & tyttö 4 v.) ja kahden kissan sekakuoro, joiden pörrättyä aikansa lysähdän sohvalle ja juttelen henkeviä vaimon kanssa. Harrastan salibandyä diesel-vaihteella, lenkkeilyä myöhään iltaisin ja valokuvausta ihan mihin aikaan vaan. Flickriin kasautuu arkistoa nyt jo viidettä vuotta, sieltä sopii ihmetellä.

Mutta mitä minä tuon mukanani Aucoriin? Tietysti luontevaa täytettä koleaan toimistoon, kokemusta likimain saman verran kuin Jannellakin ja ne tärkeät digityökalutkin pysyvät kädessä samaan malliin. Bonuksena pakettiin napsahtavat A-luokan soittolistat (näyte Spotifyssa!), uusi persoona palaveripöytään ja varmasti tuoreita värejä palettiin!

Minut tavoittaa numerosta 040 350 9944 ja sähköpostilla osoitteesta anssi@aucor.fi. Moikataan kun tavataan!

Visa Nurmi on poistunut keskuudestamme. Itse muistan Visan suorapuheisena ja tiukkana mainostoimistopamppuna, joka ei sanojaan säästellyt jos oli jotain sanottavaa. Sainpa minäkin osani joskus hänen suorapuheisuudestaan.

Lepää rauhassa.

Yrityksen piuha lakkasi tänään toimimasta. Syy on oletettavasti jossain Soneran suunnassa, koska talossa toimiva toinenkin alan yritys puree kynsiään samaan aikaan, ja heillä on toinen palveluntarjoaja. Pointti kuitenkin on, että bitti ei liiku ja työt seisovat. Puhelimen 3G-vitsillä tietty on pakko tulla toimeen, mutta näillä nopeuksilla eivät psd-tiedostot liiku palvelimille. No, ei kun kotiin sitten töihin.

Menetän puhelimessa malttini hyvin harvoin. Soitettuani Nebulan asiakaspalveluun verenpaineet nousivat kuitenkin punaiselle. Syitä on useita.

1. Vaikka virheellisesti voisi olettaa, yritysliittymä ei tarkoita, että sen toiminnasta vastattaisiin palveluntarjoajan puolelta sen ripeämmin kuin kuluttajapuolellakaan. Tämä tietenkin mainitaan käyttöehdoissa sivuilla x, jolloin lakiteknisesti palveluntarjoaja on kuivilla. Esimerkiksi, koska viasta on ilmoitettu perjantaina, vian korjaaminen siirtyy kuulemma maanantaille, koska näin se vain on. *)

2. Keskustelun aikana minulle annettiin ymmärtää, että koska Turku on niin syrjässä (wtf?), on tällainen kolmen-neljän päivän oletettava viive ihan ymmärrettävää. Ilmeisesti jos yritykseni olisi pääkaupungissa, tilanne voisi olla jotenkin toinen.

3. Nebula ei voi kuulemma tehdä asian eteen mitään muuta kuin laittaa asiasta vikailmoituksen, mutta he eivät ole myöskään halukkaita korjaamaan tilannetta yritykselleni mitenkään. Kolme päivää yritykseni tulisi siis tyytyä siihen, että piuha on poikki? Kuka sen lystin maksaa?

4. Koska vika on oletettavasti jossain muualla, Nebula pesee kätensä koko touhusta. Toisin sanoen, yritykseni raha kyllä kelpaa, mutta Nebulaa ei kiinnosta hevonveen vertaa, tuleeko tällaisesta toiminnasta haittaa liiketoiminnalleni.

Puhelun jälkeen kuuppani päällä olisi voinut paistaa kananmunia.

Fiksu tapa tällaisessa olisi toimia siten, että Nebula hoitaisi asiakassuhteensa kunnolla, ja tappelisivat sitten sen kanssa, joka ongelmasta alunperin vastaa. Ei minua ihan aidosti kiinnosta, miksi se piuha on poikki. Haluan että se peeveli vieköön korjataan ASAP eikä joskus maanantaina, siitä tässä maksetaan (ja joku mokkula on tällaisessa tapauksessa ihan turha, koska sen nopeudet eivät vaan yksinkertaisesti riitä).

Btw, Nebulan asiakaspalvelijan toiminnassa minulla ei ole moitittavaa, Nebulan suhtautumisessa on. Harmittaa, että joutui pilaamaan jonkun poloisen asiakaspalvelijan perjantain.

Teille kaikille jotka mietitte Nebulan palveluiden ostamista pääkaupunkiseudun ulkopuolella (tai no, ainakaan Turussa), suosittelen miettimään asiaa kahteen kertaan. Periferian raha haisee ilmeisesti liian erilaiselta.

*) Tämä on aina ollut, ja tulee olemaan, huono tekosyy. Suosittelen lukemaan seinäkylttini.

Edit: Nyt liittymä kuulemma toimii, mutta no thanks to Nebula. Tilanne ei ole muuttunut. En voi enää luottaa siihen, että palveluntarjoaja hoitaa ongelmat, vaan siirtää vain vastuun muualle.