Monivaiheisen työurani seuraava askel tuli hiukan yllättäen vastaan tutustuessani Aucorin värikkääseen väkeen. Rautainen ammattitaito yhdistettynä sopivan rentoon tekemiseen vakuutti minut katsomaan mitä tämä kortti tuo tullessaan.

Olen tehnyt reilun neljäntoista vuoden työurani aikana monenlaisia töitä, kaikkia tehtäviä on kuitenkin aina tavalla tai toisella yhdistänyt asiakkaiden parissa tekeminen. Olen luonteeltani vaivaton verkostoituja (tästä voi kiittää ehkä Pohjois-Karjalaista verenperintöäni), ja tämä näkyy selkeimmin roolissani Suomen Nuorkauppakamarin toiminnassa.

Digimedian parissa olen tehnyt töitä kuusi vuotta. Intohimonani on löytää asiakkaan liiketoimintaa tukevia, tehokkaita ja toimivia ratkaisuja. Nyt hyppään asiakkuusjohtajan saappaisiin vastaamaan osaltani Aucorin vauhdilla kasvavan liiketoiminnan haasteisiin. Tervetuloa toimistolle juttelemaan!

Osallistuin viime perjantaina Talentumin järjestämään “Ime mun digii” -tapahtumaan panelistina. Tapahtuma oli osa Helsingin Taiteiden Yötä, ja osittain tästä syystäkin Talentumin tila oli melko täynnä. Tapahtuma kesti taukoineen jotain kolme tuntia, ja yleisö esitti suhteellisen kiperiä kysymyksiä, enimmäkseen digitaalisesta jalanjäljestä ja fyysisten kirjojen asemasta sähköisten lukulaitteiden paineessa. Hauskinta kannaltani tietenkin oli se, että yleisön joukossa istuskeli Petteri Järvinen ja Reidar “aivobic” Wasenius, joka oli jumppauttamassa aivojani TEDx:ssä.

Panelisteina oli lisäkseni myös muita Talentumin kirjailijoita: Petri I. Salonen, Riku Vassinen, Markku Vierula ja Petteri Heino. Moderoinnin hoiti MC Matti Copeland. Tapahtumalle oli oma hashtägikin (#imemundigii), mutta meno oli siellä puolella melko hiljaista. Tapahtumasta jäi itselleni kuitenkin todella positiivinen fiilis, koska yleisö osallistui koko paneelin ajan, ja epämiellyttäviä hiljaisia hetkiä ei tullut. Koko ajan riitti spontaania puhuttavaa.

Monikaan ei tätä tiedä, mutta olen esiintymiskammoinen. Luulen kyllä, että ketä hyvänsä jännittäisi esiintyä tuollaiselle 70 hengen joukolle, mutta mulla panikointi menee joskus vähän övereiden puolelle. Olen esiintynyt myös radiossa, televisiossa (livenä), ja puhunut isommillekin väkimassoille. Tähän sitten kun päälle lasketaan kaikki asiakaskohtaamiset ja palaverointi vaikeistakin asioista, niin luulisi oikeasti, että jännittäminen olisi jo jäänyt sikseen.

Hah.

Aina sitä pelkää, jännittää ja tutisee paniikissa esiintymistä edeltävinä iltoina. Pahimmissa tapauksissa on mennyt koko viikko stressaamiseen ja hermoiluun. Tämä on sinällään hupaisaa, koska ehdottomasti nolottavimman esiintymiseni olen jo tehnyt murkkuikäisenä televisiossa. Käy Luonnolle -ohjelman ympäristöräppi oli jotain sellaista, mitä ei toivo lastenlastensa näkevän (kiitos räpin ideasta kuuluu muuten Jarnolle).

Tällä kertaa päätin tehdä asialle jotain. Ja mitä tehdään silloin, kun oma osaaminen ei riitä? No, käännytään tietenkin esiintymisen ammattilaisen puoleen! Onneksi Katleenalla sattui olemaan sopivasti aikaa pieneen sparraustuokioon ennen esiintymistä.

En oikein tiedä mitä odotin Katleenalta, mutta sen tiedän, että tätä en ainakaan osannut odottaa:

Repesin ihan täysin. Ok, samat asiat olisi voinut pukea tylsään A4-formaattiinkin, mutta Katleena löi eteeni työkirjan. :D Siis oikeesti. Käsin tehty, 100% persoitu ja taatusti jää mieleen. En mene yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että työkirjaa täyttäessä tuli aika monta uutta oivallusta oman esiintymisen suhteen.

Kiitos Katleena. Nyt sitten pitäisi alkaa järjestämään lisää esiintymistilaisuuksia. Ei taito käyttämättömänä kasva.

Aucor Oy:ssä ollaan taas oltu ahkeria. Aika nopeasti Tuppuraisen Antin palkkauksen jälkeen kuvioihin tuli mukaan myös Reunasen Sami, vanha kollega Sataman ajoilta. Tällä tiimillä onkin sitten paiskittu töitä pitkin kevättä, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kunnolla viettämään kesälomaa. Näin lomiltapaluun hengessä onkin hyvä hetki katsoa mitä olemme viimeisen puolen vuoden aikana tehneet, ja mihin olemme menossa.

Alkuvuodesta laitettiin julkikseksi IAB.fi -sivustouudistus. Sivusto pistettiin pystyyn SilverStripe CMS:llä. Lopputuloksena syntynyt sivusto on asiakkaan helposti ylläpidettävissä. Kaikenkaikkiaan, mukava case.

Koirat.com julkaisi uuden ilmeensä alkuvuodesta. Suunnittelimme Koirat.com Oy:lle visuaalisen ilmeen ja melkoisen läjän ikoneja. Palvelu on suomen laajin koira-aiheinen sivusto, ja yksittäisten rotuesittelyiden lisäksi sivustolla voi keskustella kaikkeen koiriin liittyvästä. Hyvin näytti myös asiakkuusjohtajankin rotukuvaus sieltä löytyvän.

Veritaksen vuoden 2009 vuosikertomus julkaistiin hieman ennen vappua. Kuten aina ennenkin, Veritaksen väen kanssa on mukava työskennellä. Asiakas on ammattitaitoinen (aivan, asiakaskin voi olla ammattitaitoinen!) ja yhteistyö sujuu. Silloin on mukavaa painaa duunia.

Digimediatoimistot.fi -sivusto julkaistiin kirjan julkaisun yhteydessä, ja yrityshakemisto on kerännyt tasaisesti lisää yrityksiä. Jos yrityksesi jostain syystä puuttuu listalta, voit ilmoittaa yrityksesi tiedot tällä lomakkeella. Palvelua kehitetään myös konehuoneen puolella koko ajan, joten stay tuned, uusia ominaisuuksia on tulossa!

Eräs kevään mielenkiintoisimmista megaprojekteista oli Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen verkkosivuston uudistus. Projektin kokoluokka on siinä mielessä huikea, että Drupalin päälle siirrettiin 18 erillistä Joomla! -asennusta. Sivusto käsittää intran lisäksi 25 erillistä domainia, joita kaikkia hallitaan Drupalilla. Teknisesti ja sisällönhallinnan kannalta erittäin mielenkiintoinen ja palkitseva case!

Kesän korvilla toteutimme myös pienen faceliftin Turku.fi -sivustolle. Ei mitään kauhean isoa, mutta asiakkaan toiveita seuraillen nostimme sivustolle näkyviin uuden kulttuuripääkaupungin visuaalisen ilmeen. Sivuston tekniikasta vastaa edelleen Fujitsu.

Viimeisimpiä töitä ennen kesälomille kirmaamista oli Freudenberg Filtration Technologies Finland Oy:lle tekemämme sivustouudistus (viledon.fi), joka onnistui mielestäni todella mukavasti. Asiakas tarvitsi aluksi vain julkaisujärjestelmän päivityksen, mutta samalla sitten päätettiinkin pistää visu kokonaan uusiksi. Ja hyvä niin, sillä lopputuloksesta tuli todella mainio.

Kuten tarkkasilmäisempi huomaakin, tässä mainittujen referenssien välissä on paljon hiljaista. Se ei toki johdu siitä että mitään ei olisi tehty – päinvastoin. Kuten alalle on ominaista, teemme myös paljon sellaisia töitä joista ei voi paljoa huudella. Monessa casessa on salassapitovelvoitteita, on alihankintaa ja keskeneräisiä, pitkiä projekteja. Näistä kertoillaan tietenkin sitten, kun aika koittaa.

Mielenkiintoista projekteissa on Drupalin vahva edustus. Aikaisemmin teimme enimmäkseen visuaalista suunnittelua, flashiä, html-taittoa ja konseptisuunnittelua, mutta nyt näyttäisi siltä että Aucor Oy:n tarjonta on kallistunut erittäin vahvasti Drupalilla toteutettujen kokonaisuuksien tarjoamiseen. Ja mikäs siinä, Drupalin kanssa on mukava työskennellä. Hyvin harvoin on tullut vastaan tilanteita, joista Drupalilla ei selvittäisi. Asiakkaatkin tykkäävät.

Loppuvuosi näyttää niin henkilökohtaisesta kuin yrityksenkin vinkkelistä katsottuna erittäin jännittävältä. Tiedossa on uusia rekryjä ja kutkuttavan mielenkiintoisia asiakascaseja. Pysy kanavalla!

Aucor laajensi jälleen osaamispalettiaan.

Reunasen Sami siirtyi Aucorin palvelukseen kesäkuun alussa. Hänen osaamisalueeseensa kuuluvat käyttöliittymien suunnittelu ja kehitys. Sami on ollut toteuttamassa mm. Hengitysliitto Heli ry:n, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän, Bovallius-säätiön ja Turun Sataman verkkopalveluita.

Sami on ammattimainen Web Developer. Viimeisen 10 vuoden aikana Sami on työskennellyt Satama Interactivella, Trainers’ Housessa ja Ambientialla. Harvasta tyypistä voi oikeasti sanoa, että erilaiset web-tekniikat ja ratkaisut olisivat aidosti intohimon kohde, mutta Samin tapauksessa todellakin on näin – tämän pikselinhiojan puristuksessa mikä hyvänsä leiska muuttuu silkaksi timangiksi!

Tervetuloa joukkoon!

Lukaisin Katleena Kortesuon teoksen jo pari viikkoa sitten, mutta ehdin kirjoittamaan siitä vasta nyt. Kiltti ja avoin kun oli, Katleena heitti vastapallona oman kirjansa luettavaksi sen jälkeen, kun olin toimittanut Verkkopalvelun ostajan oppaan hänelle tutustuttavaksi (arvostelukappaleet ovat siitä kieroja, että niiden vastaanottaja joutuu melkein pakollakin lukemaan kirjan läpi). Katleenan kirja ei tosin maistunut pakkopullalle lainkaan, vaan se sisälsi paljon hyvää luettavaa. Kiitän lämpimästi lukuelämyksestä!

“Avaa tästä – Käytännön käsikirja kouluttajalle” on todellakin näppärä käsikirja. Teos on kooltaan pieni (156 sivua) ja todella tiivistä asiaa. Kirja on niin sympaattinen, että sitä voi hyvin kantaa vaikka povitaskussa (ei tosin enää näin helteellä). Katleena noudattaa teoksessa omia oppejaan: asiat ilmaistaan selkeästi, käytännön ohjein ja tarinoilla höystettynä. Harvoin opettamisesta kertovat teokset ovat näin mukavia lukea.

Täytyy tunnustaa, että en ole kouluttaja. Tai niin ainakin luulin. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin suurin osa asiakaskohtaamisista ovat kuitenkin aina jonkintasoisia esiintymis- ja oppimiselämyksiä puolin ja toisin. Yllättävän moni Katleenan koulutusneuvoista on sovellettavissa aivan arkisiinkin asiakaskohtaamisiin. Omaan mielikuvaansa asiakkaan silmissä voi vaikuttaa todella paljon ulkoasuseikoilla ja käytöksellä, ja Katleena kertookin nasevia vinkkejä oman olemuksensa hiomiseen.

Teoksesta irtoaa hyviä vinkkejä esiintymisen ja kouluttamisen lisäksi myös esimiestoimintaan, palautteen antamiseen (ja ottamiseen), muutosvastarinnan käsittelyyn, kokouskäyttäytymiseen, valehteluun (aivan, luit oikein!) ja neuvoja vaikka fläppitaulun ostamiseen. Teos kannattaa ostaa omaksi jo pelkästään noiden vuoksi!

Ohessa esimerkki Katleenan hersyvän hauskasta tavasta kirjoittaa:

Nyt Katleena eksyi jo vähän kauas kouluttamisesta.
Myönnän, että taustoitus on pitkä, mutta tämä kaikki heijastuu suoraan kouluttajan työhön. Kiteytän jorinani vielä kahteen neuvoon:
1) Jos et tunne itseäsi, opettele tuntemaan pala kerrallaan.
2) Jos tunnet itsesi, tarkkaile toimintaasi ja ajatteluasi eri tilanteissa, niin huomaat olevasi väärässä. Palaa kohtaan 1.

Kirja soljuu luontevasti alusta loppuun, eikä lukeminen muutu raskaaksi.

Ainoa nillittämisen aihe minulle on kirjassa käytetyt diagrammit, joista suurimmalla osalla ei tunnu olevan mitään järkevää syytä olla mukana. Diagrammit eivät perustu mihinkään tutkimustuloksiin (lähteet?), vaan ne on ikään kuin heitetty sekaan tuomaan uskottavuutta. Mielestäni turhaan, koska Katleenan teksti on asiallista ja uskottavaa ihan muutenkin!

Tämän teoksen pitäisi olla pakollinen kaikille, jotka joutuvat pitämään esityksiä. Suosittelen lämpimästi teosta myös muille kuin kouluttajille, jos vaikka joudut pitämään työssäsi kokouksia, palavereita tai esiintymään erilaisille ihmisjoukoille. Tarkemmin ajateltuna, sellaista työtä ei kauheasti olekaan, jossa teoksen neuvoista ei olisi hyötyä.

Katleenan kirjaa voi ostaa Inforin verkkokaupasta, ja Katleenanan ajatuksia voi lukea hänen blogistaan.

Kiitos teoksesta, Katleena!

Viimeiset kuukaudet ovat olleet häkellyttävän hektisiä. Kirjan julkaisu, digimediatoimistot.fi -lanseeraus ja yrityksen sisäiset asiat ovat pitäneet minut tehokkaasti poissa kirjoitustöistä. Aucor on kasvanut viimeisen vuoden aikana melkoisesti, ja lisää muutoksia on tiedossa. Kiitos tästä kuuluu tietenkin osaaville työntekijöille ja mahtaville asiakkaille, ja samalla tiellä jatketaan. Edessä on mielenkiintoinen loppuvuosi. :)

Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa TEDx-tapahtumasta (lue lisää TED:stä). En ole yleensä innostunut seminaareissa istumisesta, koska yliopiston luennot ovat vielä tuoreessa muistissa. TEDx:n kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen, sillä arviot kotimaasta ja maailmalta ovat olleet ylistäviä. Pitihän sitä hypeä käydä maistamassa itsekin.

Osoittautui, että hypen osuus oli melko vähäinen, tapahtuma oli nimittäin aika päräyttävä elämys. TEDx:n puhujille tai organisoijille ei makseta pennin jeniä työstään, ja osallistuminen on myös ilmaista. Paikalle ei myöskään päästetä mediaa tai yrityksien edustajia vain yritysten itsensä vuoksi, vaan jokainen joutuu tulemaan tilaisuuteen yksityishenkilönä, omana itsenään. Tämä näkyy ja tuntui tapahtumassa. Fiilis oli leppoisa, avoin, ja sähköistynyt.

TEDx:n henkeen kuuluu, että puhujien lisäksi tapahtumassa näytetään nauhoitettuja TED-puheita maailmalta (tiedän, tämä alkaa kuulostaa hieman uskonnolta). Itse en saanut niistä irti kauheastikaan, koska suurin osa puheista oli (ja on) nähtävissä TEDin sivuilta.

Kotimaisia puhujia olivat Esa Saarinen, Juuso Nissilä, Virpi Kuitunen, Reidar Wasenius, Anssi Vanjoki, Mikael Jungner, Kirsti Lonka, Teppo Turkki, Jufo Peltomaa ja Miina Savolainen.

Esa Saarinen on nuoruuden filosofiopintojeni messias. Ei siksi, että hänen ajatuksensa olisivat mielestäni olleet mitenkään erikoisia, vaan siksi, että hän näytti ensimmäistä kertaa filosofian muuna kuin vanhojen miesten pergamentinhajuisina ajatuspieruina. Esa jutteli leppoisasti vauvojen radikalismista ja sai koko satapäisen yleisön osallistumaan ryhmähaliin. Weird.

Virpi Kuitusen tunteellinen esiintyminen oli koskettava ja yllättävän intiimi. Virpi kertoi luopumisesta, ja siitä miten vaikeaa on kohdata itsensä kun jokin minuutta pitkään määritellyt asia on poissa.

Mikael Jungnerin puhe oli hyvä ja ajatuksia herättävä, vaikka myöhemmin kuulinkin, että aika samaa settiä oli ilmeisesti vedetty jossain muussakin yhteydessä. Jungnerilla on selkeästi esiintyminen verissä, ja uskon että tyyppi menee eduskuntaan heittämällä.

Miina Savolaisen voimauttavat valokuvat olivat aivan käsittämättömän upeita. Hiljaiseksi veti.

Tapahtuman paras esitys oli kuitenkin Jufon esitys singulariteetistä ja ahmoista. Asia oli jo aika tuttua kauraa kaikille scifiä tunteville, mutta esitys kyllä upposi allekirjoittaneeseen ainakin ihan kympillä. Lyhyesti sanottuna, ihmistä lukemattomia kertoja älykkäämmän tekoälyn syntyminen on vain ajan kysymys, ja sen suhtautuminen nykyihmiseen on verrattavissa siihen, miten nykyihminen suhtautuu ahmaan. Aika heikolta näyttää…

Kuvia tapahtumasta (Atte Hujanen).
Videot tapahtumasta (videot tulevat myöhemmin).

Kiitos järjestäjille, hauskaa oli, et cetera, et cetera…

Kirjan ensimmäinen lämpiäiskappale kolahti postilaatikosta viime viikolla. Kauaa ei ehtinyt fiiliksissä kuitenkaan leijailemaan, koska piti saada Digimediatoimistot.fi -sivusto launchattua ajoissa. Julkaisulla oli deadline, koska bannerikampanja pyörähti myös käyntiin maanantaiaamuna. No, saatiin sivusto kuitenkin julkaistua ajoissa. Ja ihan hyvä siitä tuli!

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ostajia ja yrityksiä paremmin palvelevia toiminnallisuuksia, joista lisää myöhemmin. Katsotaan nyt ensin miten käyttäjäkunta sivuston ottaa vastaan.

Omatuntotalouden apostoli oli jo ehtinyt kirjasta kommentoimaankin.

Mitäs lukijat tuumaatte sivustosta? Kommentit voi heittää myös suoraan Twitterin kautta, #digimediatoimistot.

Jee! Kuulin juuri kustannustoimittajalta, että Verkkopalvelun ostajan opas on viimeinkin lähtenyt painoon. Odotettavissa on, että kirja tulee painosta maaliskuun puolivälin tienovilla.  Sitten teosta voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista, sekä tietenkin tilata suoraan Talentumin verkkokaupasta. Kirjan julkaisun yhteydessä lanseeraamme myös digimediatoimistot.fi -verkkopalvelun, josta lisää vähän lähempänä julkaisua. Tuotantotyö on jo hyvässä vauhdissa!

Sanovat, että toisen kirjan kirjoittaminen on vielä vaikeampaa kuin ensimmäisen. Olen ainakin itse tästä asiasta hieman eri mieltä. Voi tosin olla, että kaunokirjallisissa teoksissa luomisprosessi on kuluttavampi, kun kirjailija on vuodattanut ensimmäiseen teokseen kaiken sydänverensä. Tietokirjallisuudessa aikaisemmasta kirjoitustyöstä on vain hyötyä.

Helppoa tämän teoksen tuottaminen ei kuitenkaan ollut. Syynä ei ollut osaamisen tai halun puuttuminen, vaan ajan puute. Kirjoittamisen aikana piti kuitenkin pyörittää yritystä, hoitaa muutama rekry ja muistaa käydä vielä kotonakin. Olo on suhteellisen helpottunut, kun tiukin vääntö on ohitse. Voi viimeinkin keskittyä työntekoon. ;)

Joulupukki kunnioitti joululahjatoiveitamme (se voi johtua myös laaditun lahjatoivelistan sävystä*) tänä vuonna, kun Tuppuraisen Antti liittyi Aucorin tiimiin järjestelmäasiantuntijan ominaisuudessa.

Antilla on yli kymmenen vuoden kokemus verkkopalvelujen suunnittelusta ja toteutuksesta, ja hän on työskennellyt aikaisemmin SystemProfes Oy:ssä, ID BBN:llä ja Logicalla. Antti on toteuttanut muun muassa Finnairin, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen ja Raisio Benecolin verkkosivustot.

Antti on henkilönä työtä pelkäämätön CMS-ammattilainen (Drupal, Joomla!, Wordpress, SilverStripe, MODx ja Umbraco sujuvat kuin vettä vaan), ja hänellä tuntuu virtaavan pelkkää jäätä suonissaan. Ja mikäpä sopisi Suomen koleimpaan digimediatoimistoon sen paremmin!

Tervetuloa joukkoon.

*)
Rakas joulupukki,

On kulunut yli kaksikymmentäviisi vuotta siitä, kun viimeksi olen pyytänyt sinulta yhtään mitään. Toivoin viisivuotiaana muovista He-Man -lelua, mutta sain vain villasukat ja pari väsynyttä puupalikkaa. Seuraavana vuonna toivoin Optimus Prime -lelua, mutta senkin annoit naapurin Jarille. Hiukka nakersi. Kirveli itse asiassa niin paljon, että en halunnut kuulla valkopartaisesta hohottajasta mitään moneen vuoteen. Jos olisit kävellyt kadulla vastaan, olisin saattanut sanoa pari pahaa sanaa.

Olet minulle velkaa, kurja gubbe. Ja tänä vuonna haluan kaiken takaisin – korkojen kera. Koska oletettavasti et halua suoraan myöntyä toiveisiini, haluan saattaa tietoosi muutaman asian.

Ensinnäkin, tiedän missä asut. Ihan oikeasti. Suurin osa ihmisistä luulee, että joulupukki asuu jossain idylisessä hirsimökissä korvatunturin kupeessa. Ympärillä häärii iloisia tonttuja punalakit viipottaen, pöytään on katettu höyryävää ruokaa ja ilmassa leijuu piparin aromi. Joopa joo. Ei siellä ketään asu. Mistäkö tiedän? No, olen käynyt siellä. Hiihdin ihan omin pikku jalkasin venäläisvalmisteisilla eräsuksilla sinua tapaamaan. Vaan ei siellä ketään ollut. Pelkkiä tuulenpieksämiä puita ja pari kuivakkaa poronraatoa. Pistin perääsi yksityisetsivän, ja tiedän tasan tarkkaan missä punkkaat nykyään.

Toiseksi, tiedän mitä puuhaat vapaa-ajallasi (punaista nahkaa, vihreitä verkkosukkia ja maitoa – need to say more, “pukki”?), ja minulla on siitä videomateriaalia todisteena. No, mikäpä minä olen tuomitsemaan. Veikkaisin kuitenkin, että muu maailma ei ole aivan yhtä suvaitsevainen asian suhteen. Saattaa olla, että sinua ei päästettäisi lasten lähelle ilman poliisisaattuetta, jos hallussani oleva videomateriaali leviäisi verkkoon. Varasin osoitteen totuusjoulupukista.com käyttööni, joten olethan rivakka vastauksesi kanssa.

Hyvää joulua,

Janne

Aucorin konttorilla kääritään vielä viimeiset leiskat pakettiin ja sitten syöksytään lumiseen kaupunkimaisemaan joulupaussille. Meidät tavoittaa viestimistä välipäivinäkin, mutta emme lupaa aivan minuutin vasteaikaa, emmekä edes tikettiä – täytyyhän sitä ihmisenkin vähän hibernoida :)

Oikein leppoisia lomahetkiä itse kullekin, sisätyöläisille suositellaan lumessa möyrimistä ja vastapainoksi vaikkapa kupillista kuumaa kaakaota. Tietokoneenkin saa hylätä, mutta ennen sitä vielä pari kovaa herkkupalaa uuden vuoden alkupotkuksi:

Näinä päivinä on nähkääs hyvä muistaa, että tulevaisuus on jo ihan nurkan takana! Klaus Bürglen kuvittama Visionen 2010 -kalenteri vie suoraan sinne. Tammikuussa töihin tullaan jetpackilla ja lounas nautitaan kapselina.

Uudenvuodenlupaukset ovat usein suurinta itsepetosta mitä maa päällään kantaa, mutta voisihan sitä yrittää väsätä jotain kivaa vuoden jokaisena päivänä. Brock Davisin Make Something Cool Every Day -setti flickrissä laittaa ainakin ajatuksen liikkeelle. Suosikkini.